Kirjauksia syömisestä ja juomisesta, oman elämän näkökulmasta. Arkena ja pyhänä, kotona ja vieraissa, lasten ja aikuisten makuun sopivana. Linkkejä ja vinkkejä, kokkailuja ja kokeiluja, reseptejä ja muuta.

18.04. Parsapiirakka briellä, vaikka Pääsiäiseksi

Makumittari: ****

Kaikki blogit on taas tähän aikaan täynnä parsareseptejä, ja käytännössä joka vuosi sitten itsekin niistä olen intoutunut ja puntillisen ostanut – usein huomatakseni että näitä kun paistelee niin ei nämä loppujen lopuksi omassa makumaailmassa niin hirvittävän makoisia olekaan… Jotenkin on vähän sellainen fiilis että aika harvoin on itsetehtynä kovin hyvää saanut aikaan 😦 Toki johonkin parmankinkkuun käärittynä ja grillattuna saa oikein syömäkelpoista, mutta kohu on mielestäni usein ylimitoitettua makuun nähden. Myös parsojen kuorinta on toimintana sellaista, joka ei omaan pirtaan oikein istu. Näin ollen nähdessäni nyt kokeiluun päätyneen piirakkareseptin vaikutuin välittömästi: mukaan olisi tulossa brietä josta aika varmasti saisi makua ja mehevyyttä ja ohjeessa mainostettiin ettei parsoja tarvitse kuoria, jes! Ja kuten muissakin blogeissa näin Kiirastorstaina: tämä on mainio pääsiäisherkku! Itse asiassa ihan oikeastikin, rakenteessa oli paiston jälkeen jotain rahkamaista ja sitruunaisena tässä oli hyvin samankaltaista makumaailmaa kuin monissa muissa pääsiäisruoissa.

Resepti löytyy soppa365-sivustolta ja tässäpä suora linkki sinne. Vaikutuin myös ajatuksesta käyttää filotaikinaa, muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä. Tästä pääsemmekin opetustarinaan: parista kaupasta olin jo tuloksetta filoa pakastekaapeista katsonut, ja päätin että vielä Citymarkettiin menen, sillä siellähän usein on laaja valikoima. Astelin heti varmistamaan tilanteen ja kyllä, 3 pakkausta filoa jäljellä. Mielessäni tuulettelin ja ajattelin että haenpa ensin muut ostokset ja lopuksi filot pakkasesta mukaan. Kuinka ollakaan, enhän tietenkään sitten lopuksi enää muistanut koko taikinaa vasta kuin kotona puuhaan alkaessani ja siinähän sitä sitten sai kirota. Ei auttanut muu kuin hakea lähikaupasta lehtitaikinaa sillä ajatuksella, että se lienee seuraavaksi lähinnä filoa. Eipä lähikaupassa sitten ollut edes lehtitaikinaakaan, joten nappasin sitten tuollaisen kuvassakin näkyvän Myllyn parhaiden pyöreän piirakkataikinan, jonka senkin onnistuin vielä tiputtamaan metristä asfalttiin joten pienenä palapelinä sen sitten sai piirakkavuokaan asetella :/ Mitä tästä siis opimme: enpäs sitä tiedäkään.

IMG_20190413_192529__01.jpg

IMG_20190413_194042__01.jpg

Otetaanpa taas tällä kertaa resepti myös talteen itselle:

AINEKSET

12-16 tankoparsaa (2 punttia) – itselläni vain 1 puntti joka riitti oikein hyvin
½ pkt filotaikinaa – hmm… niin tai jotain muuta taikinaa, kts yltä 😀
100voita
rkl seesaminsiemeniä – hups, nämä taisinkin unohtaa laittaa itse
sitruunan kuoret – ja yksi iso sitruuna riitti itselläni hyvin
200 brie-juustoa – koska muutakin oli vähemmän, niin brietäkin taisin laittaa 150g
oksaa timajmia
muna
150 ranskankermaa
rkl hunajaa
½ tl mustapippuria

TYÖVAIHEET

  1. Ota taikina hyvissä ajoin sulamaan. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.
  2. Sulata voi ja raasta sitruunan kuoret voin joukkoon. Kostuta suti sitruunavoihin ja sivele sitä vuoan pohjalle. Nosta filotaikinalevy vuokaan. Sudi sitruunavoita filotaikinalevylle ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Nosta uusi taikinalevy edellisen päälle, sudi voita ja ripottele siemeniä. Jatka kunnes vuoassa on kauttaaltaan 6–7 kerrosta taikinaa.
  3. Leikkaa brie siivuiksi ja hienonna timjami. Riko muna kulhoon. Sekoita rakenne rikki. Sekoita joukkoon ranskankerma, hunaja ja pippuri.
  4. Napsauta parsoista puumainen varrenosa pois. Kaada ranskankerma-munatäyte taikinalevyjen päälle. Lado brie-siivut tasaisesti täytteen päälle. Asettele parsat riviin juuston päälle. Paista 25 minuuttia uunin keskitasolla.

Koska tuli vähän säädettyä aineksissakin, oli myös valmistus hieman erilainen prosessi… Ensin tosiaan piti odotella että palapelitaikina suli sen verran, että sen sai kursittua kasaan ja paineltua vuokaan. Tässä sulamisprosessin aikana oli hyvä tehdä parsan valmistelut eli napsauttaa pää pois, raastaa iso sitruuna sekä sekoitella kananmuna, ranskankerma, hunaja sekä pippuri ja myös osa timjamista. Tein myös tuon alkuperäisen ohjeen mukaisesti voisulaa sitruunalla, jota sitten sudin taikinan pintaan ensimmäisenä. Puolet sitruunaraasteesta lisäsin munaseokseen ja kaadoin tämän komeuden seuraavana sitruunaisen taikinan päälle. Sitten vaan parsat ja briet koitettiin saada mahtumaan mukaan ja lopuksi vielä vähän timjamia pintaan. Eli helppohan tämä varsinainen valmistus on, ja mikä parasta, niitä parsoja ei siis tarvitse kuoria \o/ Puolisen tuntia kun paistoi niin hyvä tuli. Ja maku oli aika mainio sekoitus makeaa ja sitruunaista, rasvaista ja pääsiäistä. Parsakin maistui, mutta miedosti. Seesaminsiemenet tosiaan unohdin, mutta en osaa sanoa olisivatko ne juuri lisäarvoa tuoneet. Piirakkapohja toimi ihan mainosti, mutta kyllä tuota filoa haluaisin kokeilla ja kenties tämän saman piirakan vielä uudelleen nimenomaan tuosta filosta tehtynä.

Loppuun kuvat ennen ja jälkeen paiston: eipä tuo niin kovin valokuvauksellinen tai värikäs kohde ole, mutta siitä viis. Hyvää Pääsiäistä!!

IMG_20190413_202301.jpg

IMG_20190413_205904__01.jpg

 

14.03. Hapankaalin jämät muhennokseksi, bratwurstin kera

Kyyylläpä on melkoisen karmean näköistä kuvaa, mutta pistetään ny silti esille 😀 Ehkä toi hellan ääreinen astetta parempi on, mutta lautaskuva voisi hyvinkin päästä palkintopallille Pirkanmaan kehnoimman ruokakuvan sarjassa!

Edellinen postaus Ruben -sänkkäristä spekuloi että mihinkähän ne loput hapankaalit oikein saisi laitettua. Ja tokihan se bratwurst on perusvarma valinta hapankaalin kylkeen vai onko se yleisesti ottaen toisinpäin. Joka tapauksessa, bratwurstiahan se piti ostoslistalle pistää jotta saa hävikin muutettua herkuksi. Tämä meinasi ollakin haasteellisin osuus, sillä toisessa lähikaupassa ei ollut laisinkaan bratwurstia tai muutakaan mausteisempaa makkara-/nakkituotetta myynnissä ja toisessakin kaupassa (niin, K-ryhmällä on valikoima kyllä kaikissa kauppojen kokoluokissa monipuolisempi kuin S-ryhmällä, niin tässäkin tapauksessa) jäljellä oli enää yksi paketti. Näinpä otin kaveriksi sitten viereiset Krakovanmakkarat.

Nyt kuitenkin asiaan, eli hapankaaliin. Ennen makkaraostoksia etsiskelin, että millähän tapaa sen happaman kaalin saisi parhaalla tavalla valmistetuksi. Löytyi sitten useampikin ohje muhennoksesta, jossa hapankaalia haudutellaan kerma- tai smetanapohjaisessa seoksessa joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Tämäntyylinen iski sitten omaan kokkauspirtaan ja jotain tällaista halusin tehdä. Kaikkein eniten löydetyistä resepteistä inspiroi kuitenkin nämä Kokit ja Potit -blogin ohje sekä Meillä kotona -sivuston resepti. Jonkinlaisen yhdistelmän näistä sitten tein. Hienoinen ongelma tosin on, että nyt kun teosta on viikko jo vierähtänyt, niin enhän minä nyt enää muista tarkalleen kuinka tuon valmistin! 😀 Mutta sanoisinpa niin, että ensin pilkoin puolikkaan paketillisen pekonia pieneksi, paistelin pikaisesti. Sitten sipulia puolikkaina renkaina ja kuullotus jatkui. Sitten varmastikin meni sekaan ensin valutettu hapankaali ja perään smetanapurkillinen, jonkin verran hunajaa, kokojyvädijonia, ihan pikkuisen suolaa ja lisäksi mustapippuria. Ja tätä sitten hauduttelin parisenkymmentä minuuttia, kunnes koostumus alkoi olla sopivaa eikä vielä mennyt liian kuivaksi. Toki lämpökin kannattaa olla suhteellisen matalaa – tähän ei oikein mitään rapsakkaa paistopintaa niin haluaisi. Lopputulos? Todella hyvä! Tässä(kin, kuten Rubeneissakin) oli oikein sopiva sekoitus erityyppisiä makuja. Ainakin kotioloissa tämä oli paras hapankaalilisuke ikinä – no okei, kovin montaa kertaa ei ole tullut kyllä tehdyksikään mitään, mutta suoraan purkista sitä en kyllä taida enää ikinä laitaakaan. Bratwurstit ja krakovat paistelin toki erikseen ja Apukokki auttoi tekemällä currykastikkeen meidän luottoreseptillä, josta juttua vaikkapa täällä: 15.09. Currywurstia – tällä kertaa tuli ehkä astetta tulisempaa mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin! Tätäkin hapankaalipaistosta pitäisi kyllä koittaa joskus tehdä toisenkin kerran.

IMG_20190226_194925.jpg

IMG_20190226_194031.jpg

05.03. Melkein kuin Pastrami Reuben

Olen viime aikoina pitänyt muistilapulla listaa ruokalajeista, joita pitäisi tehdä (suhteellisen pian). En oikein muista, mistä olin bongannut inspiraation pastrami reubeniin, mutta uusimmalle muistilapulleni sen olin joka tapauksessa kirjannut. Nyt pienen lisägooglettelun kautta törmäsin että sehän oli jälleen kerran Optiossa esillä, digitaalinen versio toivon mukaan näkyy tämän linkin takana. Muistelisin myös että burgerimies aka Akseli Herlevi taannoisella teeveessäkin esitetyllä Ameriikanreissulla moista jossain päin nautiskeli. Jos googlen kuvahakuunkin pastrami reubenin pistää, niin tuleehan sieltä melkoisen herkullisen näköistä tavaraa, ja todella lihaisia versioita! Olisi kyllä mahtavaa päästä johonkin takuuvarmaan ravintolaan tämä syömään, ja mieluiten Ameriikassa jonne ainakin suurin osa osoittaa Reuben sandwichin alkuperän. En muista juuri ainakaan Reubenin nimellä pahemmin kotimaisistakaan ravintoloista annosta löytyneen. Pitää nyt koittaa pitää mielessä ja maistella kohdalle osuessa!

Mikäs se Reuben -leipä sitten oikein onkaan? Kyseessä on lämmin leipä, jonka välissä on kinkkua, juustoa, majoneesipohjaista kastiketta (usein, kenties alunperinkin Russian dressing) ja olennaisena osana hapankaalia. Juuston kerrotaan monissa resepteissä olevan emmentalia tai ”Swiss cheese” eli makua kaivataan. Tuo hapankaali rehellisesti sanottuna arvelutti kyllä itseäni, että kuinkahan kitkerältä se leivän välissäkin maistuu. Mutta valmiissa paketissa maistui kyllä hyvältä! Hapankaali toi sopivasti makua mutta ei ollut millään tavalla hallitseva elementti. Kunnollinen valutus auttaa varmasti asiaan.

Käytin reseptiikan pohjiksi näitä kolmea reseptiä: http://theeverykitchen.com/classic-pastrami-reuben/, https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2017/03/17/pastramileipa/ sekä http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2012/11/reuben-sandwich.html. Viimeisin kertoo muutamia erilaisia paistovinkkejäkin riippuen siitä onko voileipägrilliä käytössä vai ei (jonka hankkimista olen tässä jonkin aikaa harkinnut… Dear Santa!) Omat käyttämäni ainekset olivat paikallisesta osuuskaupan supermarketista: siivutettu sekaleipä, voi, punaleimaemmental, valmis hapankaali, thousand island -kastike sekä siivutettu, todella herkullinen naudanpaisti. Tämä oli myös järjestys jolla ainekset kasattiin leiville (ensimmäisen linkin takana myös hyvät kuvat näistä eri vaiheista). Kansileipiin pistin sisäpuolille myös pienet juustot jotta kansi pysyisi paremmin kiinni juuston sulaessa. Leivät paistoin paistinpannulla, ehkä noin 6-7 minuuttia kaikkinensa puolessa välissä kääntäen. Oli kyllä herkullinen iltapala ja melkoisen helppo valmistaa. Tätäkin pitää kyllä testata uudemmankin kerran, ehkä voisi myös jollain raikkaalla coleslawllakin kokeilla hapankaalin sijaan. Nyt meinaan jäi aika paljon hapankaalia käyttämättä, ja pitäisi keksiä mihin sen sitten käyttäisi…

Niin, pastrami Reubeniin kai pitäisi nimenomaan pastramia käyttää, eli ehkäpä tämä sitten oli ihan vaan joku Reuben Sandwich, eli Reubenleipä, eli Reubbasänkkäri!

IMG_20190224_195435__01.jpg

IMG_20190224_201819__01.jpg

16.02. Teriyakimifudonburi (Izakaya Nomu in memoriam)

Makumittari: ***1/2

 

Apukokin lempparilounaspaikka oli pitkään Kyttälänkadun Izkaya Nomu (näemmä sivutkin vielä pystyssä täällä, kuinkahan kauan) mutta harmillisesti se pisti ovensa säppiin viime kesän päätteeksi. Sen jälkeen tila onkin ollut tyhjillään, tai no itse asiassa Nomun kalusteet edelleen sisällä, mutta nyt ihan piakkoin siihen pitäisikin avautua nepalilainen Katmandu, jolla onkin jo ennestään useampi ravintola – yksi itse asiassa ihan lähellä Hämeenkadulla joten sinänsä jännä veto!

Ollaan useammankin kerran tehty sitten vähän Nomun henkeä matkien kasvisannos, jota voisi kai jossain määrin donburiksikin kutsua. Niin, Apukokin lemppariannos Nomussa oli teriyakilohidonburi ja taisinpa itsekin sen joskus kokeilla ja aivan mainio kokonaisuushan se oli! Me olemme tosiaan usein sen tehneet kokonaan vegeversiona korvaten lohen yleensä Mifusuikaleilla, yleensä aina tällä paprika-chili versiolla. Huomasin nyt että tarjolla olisi myös curry-hunaja, joka voisi olla kyllä kokeilemisen arvoinen.

Tämä domburihenkinen annos on sinänsä aika helppo tehdä: haluamiaan kasviksia paistetaan suhteellisen lyhyenkin ajan ja lisätään keitetyn riisin päälle. Lisäksi lämmitetään teriyakikastiketta ja nakataan päälle. Toki riisin keittäminen ottaa aikansa ja onhan teriyakikastikekin mahdollista väsätä itse mutta valmiita kastikkeitakin toki löytyy ja niillä meillä ollaan menty. Nyt tosin tuli ajatuksiimme että pitäisi kyllä käydä jossakin kaupungin monista aasialaisista kaupoista ja etsiä vähän maukkaampaa teriyakia. Toki esimerkiksi noita Santa Marian tuotteitakin löytyy marketeista isompikin valikoima, ja ehkäpä ihan perinteinen versio on parempaa kuin tämä seesamiöljyllä varustettu.

IMG_20190216_170752.jpg

IMG_20190216_171931.jpg

Tämänkertainen valmistusprosessi meni kutakuinkin näin: ensin paistelin mifusuikaleet rapeiksi muutaman minuutin ajan. Sitten mifut pois ja paistelin herkkusieniä saaden niistä nesteitä pois. Ne vuorostaan odottelemaan ja parsakaalit ja hetken päästä shalottisipulit paistumaan. Näiden kanssa sitten aloin lisäillä mausteita, eli lähinnä soijakastiketta, valmista teriyakimaustetta (ei kuvassa) sekä sitruunamehutiivistettä. Kun näitäkin oli paisteltu viitisen minuuttia, lisäsin mukaan ohuiksi leikatut porkkanasiivut sekä sokeriherneet. Pari minuuttia ja mukaan pääsivät vaihtopenkillä lepäilleet mifut ja herkkikset. Kaikkia sekaisin ja tässä vaiheessa vielä vähän soijaa, suolaa ja sokeria niskaan. Samoin muutama pisara sriracha -soosia. Sitten ei muuta kuin riisit kulhoon, päälle kasvisseosta ja lopuksi lämmitettyä teriyakikastiketta ja koristeluun simppelisti seesaminsiemeniä. Tuo käytetty mifu on aika tulista, ja ehkä tämän annoksen ei tarvitsisi niin kovin tulista olla -> sriracha oli vähän turhaa. Mutta ihan passeli ruokahan tämä on ja hyvä tapa saada kasvista ruokavalioon. Riisiäkään ei toki kannata ihan hirveästi käyttää jos haluaa terveellisyys-/keveysnäkökulmasta tätä katsoa. Vähän syvempää makua ehkä kaipaisi, sitä voisi saada vähän paremmasta teriyakista ja jospa vaikka sillä marinoisi kalaa/kanaa, niin ehkäpä astetta paremman annoksen saisi.

 

IMG_20190216_172910__01.jpg

03.02. Pikalasagne

 

Makumittari: ***1/2

Muksumittari: **

 

Ulkona pyryttää 30 senttiä uutta lunta, mitä mainioin päivä siis lasagnelle eikö vain! Tosin olin suunnitellut ja varustautunut tekemään melkoisen oikaisun, eli käytännössä vain lastaamaan vuokaan valmiita aineksia ilman mitään kastikkeiden keittelyitä. Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli nääs resepti tällaiselle pikalasagnelle, jonka voisi helposti vaikka talvisena aamuna kasata valmiiksi jääkaappiin ennen ulkoiluja, ja sitten sen jälkeen suhteellisen nopeasti kypsentää. Yhteishyvän ohje täällä (nimellä vaihdikas lihapullalasagne): https://yhteishyva.fi/reseptit/vauhdikas-lihapullalasagne/16FRf5z5KScGM2i8kgKucm

Noudatin ohjetta aika lailla kirjaimellisesti, ja sain muksutkin osallistumaan tekoon edes jossain määrin: toinen puolitteli lihapullia ja toinen sekoitti juustoraastetta ja craime fraichea (jota käytin ohjeen ranskankerman sijaan). Siinäpä alkuvalmistelut oikeastaan olivatkin ja ei muuta kuin vuokaan tomaattimurskaa (normiMuttia ja yrttistä versiota), ranskankermaa, lasagnelevyjä, lihapullia ja toistaen samat. Lopuksi vielä kuten ohjekin pyytää: ”Laita pinnalle loput juustoraasteesta, muutama lihapulla, mozzarellaviipaleet ja tomaatit.” Sen verran tein muokkausta, että laitoin miltei 3 purkkia tomaattimurskaa, sillä pienempi määrä näytti tosiaankin liian pieneltä. Ja basilikaa pistin mukaan jo ennen uuniinmenoakin, olisi itse asiassa pitänyt laittaa sitä vähän aiempiinkin kerroksiin jo.

Kaksi viimeistä kuvaa näyttävät sitten hyvin lopputuloksen: ulkoa näytti oikein hyvältä ja maukkaalta, mutta (vaikka annoin vartin vetäytyä) lautaselle annosteltuna ei minkäänlaisia kauneusarvoja ollut jäljellä 😦 Oikeastaan tuosta kuvasta tulee mieleen joku tomaattinen tonnikalapasta… Maku oli ihan kohtalainen. Craime fraiche toi oman makunsa ja muuten niin tomaatti kuin yrtit maistuivat. Valmiit lihapullat nyt ovat aina valmiita lihapullia, joista toki nämä Kivikylän pyörykät parhaita, mutta jonkin verran oli saanut nekin makua mukaansa. Muksuille tämä ei kovin hyvin uponnut, mutta rohkeasti iskivät kimppuun ulkonäöstä huolimatta, ja toiselle mozza kun maistuu niin se toi vähän lisäinspiraatiota. Jos tätä toisen kerran kokeilisi, niin ehkä voisi kuitenkin bechamelinkin tehdä kun ei siinä nyt loppujen lopuksi niin kovin kauaa kestä. Toisaalta lihapullien korvaaminen paistetulla jauhelihallakin olisi suht nopsaa, mutta ehkä molempien muutosten tekeminen muuttaa koko ideologiaakin pikaisesta, valmiista eineksistä tehdystä lassusta astetta enemmän itsekokattuun versioon. Mutta voinee harkita, ja sinäsnä tätä tai jonkinlaista variaatiota tästä suosittelen kyllä kokeilemaan helppoutensa vuoksi. Menisiköhän tuolla Fetajuusto hyvin mukana..?

IMG_20190203_094755__01__01-1.jpg

 

IMG_20190203_100640.jpg

 

IMG_20190203_101356.jpg

IMG_20190203_101843__01.jpg

IMG_20190203_111854.jpg

IMG_20190203_113003.jpg

19.12. Lakutalo

Meillä on lapsuudenkodissani oman muistikuvani mukaan aina tehty Jouluksi piparkakkutalo. Isäni on ansiokkaasti toiminut rakennusmestarina, ja kaipa sitä on itsekin tullut avusteltua, ainakin jossain määrin. Yläasteella itseni tuli käytyä kotitalouskerhossa ja siellä tehtiin myös piparkakkutalo, jonka tosin onnistuin romahduttamaan mitä ilmeisimmin liian lämpimänä sellofaaniin pakkauksen myötä :/ Näin ollen piparkakkutalo on siis kuulunut Jouluperinteisiimme, myös nykyisessä taloudessa. Menneenä syksynä kuitenkin iskin silmäni somessa näkemääni lakutaloon ja tein päätöksen että moinen pitää tehdä. Tässä Joulun lähestyessä on alkanut liikkua aika paljon muitakin perinteisestä piparitaikinasta poikkeavia rakennelmia – etenkin suklaataloja on omaan silmään osunut. Laku- ja salmiakkifanina kuitenkin musta huusholli oli se, jonka halusin tehdä.

Ohje, johon syksyllä törmäsin, ja jonka mukaan nytkin talon työstin, on peräisin Soppa365-sivustolta. Vaikka ohjeessa varoiteltiin täytelakuista, jouduin pakon edessäkin moisia ostamaan kun täyttä mustaa olevat oli lähes kokonaan lopussa! Joka tapauksessa niin lakupötköt kuin katoksi tullut lakumattokin olivat tuoreita ja mukavan tahmeita, joten rakentamisessa ei ollut mitään vaikeuksia. No ehkä sen verran, että cocktail-tikkuja paineskellessa osa ”hirsistä” vähän vääntyi turhankin paljon. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ilman tikkujakin olisi pärjännyt, ainakin rungon osalta. Joka tapauksessa, tämä oli oikein hauska puuha, ja piparkakkutaloon verrattuna todella paljon nopeampi. Olisikohan puolisen tuntia mennyt tähän rakenteluun. Aika hyvin paikan päällä pitkästä tavarasta tehtyyn hirsitaloon, jonka design on selkeästi saanut vaikutteita niin Tenojoen varrella sijaitsevasta todella hyvin tuulettuvasta kelohonkamökistä sekä kaukaisen Aasian erinäisten uskontojen palvomiseen tarkoitetuista temppeleistä ;D Ehkäpä ensi vuonna voisi tehdä ihan omatkin arkkitehtipiirustukset, mutta silti jos Isukki tätä luet, niin kyllä sen piparkakkutalon silti voisi edelleen tehdä!

Lopuksi laitetaan vielä linkki Tamperelaisen sivuille, jossa artikkeli Winebridgen tekaisemasta Tampereen Keskustori -piparkakkukaupungista

 

 

 

IMG_20181216_203956.jpg

IMG_20181216_204001.jpg

IMG_20181216_210846__01.jpg

IMG_20181218_192433_770.jpg

 

16.12. Helpot aamupalapannarit

Muksumittari: ****1/2

Makumittari: ****

 

Viime viikoina telsussa on pyörinyt taas reippaammin Jamie Oliverin ohjelmistoa, ja etenkin jouluaiheisia jaksoja. Yhdestä niistä bongasin helponoloisen (aamupala)pannarin, jota Oliverkin teki ohjelmassa yhdessä lapsiensa kanssa. Arvelin että sopivasti painostamalla meilläkin saattaisi muksuista saada apukäsiä tähän kokkaukseen ja lähestulkoon vapaaehtoisesti tämä onnistuikin 😀

Olettaisin että ohjeen saisi kaivettua netin syövereistä ja linkattua tähän, mutta poikkeuksellisesti kirjailenkin nyt sen kokonaisuudessaan: 1 mukillinen jauhoja, 1 mukillinen maitoa, 1 kananmuna, noin puoli teelusikallista leivinjauhetta, noin puoli teelusikallista suolaa. Lisäksi raastettua hedelmää, marjoja tai jotain muuta bonusainesosaa – itse raastoimme mukaan yhden keskikokoisen kotimaisen omenan (tuossa ohjelmassa Oliver käytti päärynää). Sekoitetaan kaikki yhteen. Paistetaan pannulla voissa annostellen noin 2 reipasta ruokalusikallista per pannari. Syödään haluaman kaltaisen lisukkeen kera, ohjelmassa ja meilläkin käytettiin maustamatonta jogurttia ja hunajaa. Muksuille luvattiin myös kermavaahtoversiot ja jostain kumman syystä ne upposivat astetta paremmin – mutta hyvin meni astetta terveellisempikin vaihtoehto, etenkin vähemmän nirsolle. Harmillisesti ei ollut nyt mustikkaa sulana, olisin halunnut sen kanssa kyllä maistaa yhden lätyn. No ensi kerralla kenties.

Niin mainittakoon tuosta mukista vielä sellainen, että meillä oli nyt aika iso kahvimuki käytössä, veikkaisin noin 2.5 desin vetoisuutta. Tällä taikinan koostumus tuli kokonaisuudessaan tällä oikein hyväksi. Mutta ehkäpä ensi kerralla voisin käyttää pikkuisen pienempää niin ei tarvitsisi niin montaa kaakkusta paistaa… Ja huomio myös siitä, että paistoaika oli yllättävän lyhyt, varmaankin 1.5 minuutin kohdalla sai jo kääntää toisen puolen pannua vasten.

 

IMG_20181216_102738__01.jpg

IMG_20181216_103245__01.jpg

IMG_20181216_102939__01.jpg