18.10. Suolainen pannari, #hävikistäherkuksi

Syysloman matkailuspesialiteettien takia oli suuri uhka jäädä joitain ruoka-artikkeleita vanhaksi. Apukokilla olikin sitten taas kerran hieno idea tehdä suolainen pannari, johon uppoaisi mukavasti maito ja suippopaprika. Myös kananmunissa alkoi olla viimeinen käyttöpäivä, joskin ne taitaa kyllä säilyä vähän pidempäänkin kuin mitä aikaleima antaa ymmärtää.

Pannaritaikinan pohjaksi otettiin Vappu Pimiän nimissä useammastakin paikasta löytyvä suolaisen pannarin pohja. Taidettiin käyttää tätä linkkiä ohjeen tulkkaamiseen: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001062331.html. Sinänsä pannarin kai pitäisi olla ihan helppo ja muistettava resepti, mutta en kyllä ikinä muista vaan aina pitää joku resepti etsiä. Toisaalta, itsestäni tuntuu että ikinä en oikein saa hyvää pannukakkua aikaiseksi vaan aina se on lättänä ja raaka ja mauton ja muutakin. Noh, nyt oli toki tiedossa vähän erilainen pannari kun suolaiseksi oli tarkoitus tehdä, joten jospa tällä kertaa voisi onnistaa. Taikina tehtiin siis tuon linkatun ohjeen mukaisesti, joskin jauhoja nakattiin vähän fiiliksen mukaan: gluteenittoman jauhon pussinpohjat, vähän ruisjauhoja ja loput vehnäjauhoja, yhteensä n. 3 dl. Ennen sitä oli kippoon saatu 4 munaa, 6 desiä maitoa, loraus öljyä sekä noin tl suolaa.

Suolaisen täytteen tein seuraavanlaisesti: silppusin kaksi pienehköä sipulia ja yhden suippopaprikan aika pieneksi ja kuullottelin niitä öljyssä. Lisäsin joukkoon vähän viinietikkaa sekä hunajaa, jonkin ajan päästä myös hiukan suolaa ja mustapippuria. Loppuvaiheessa eli n. 10 minuutin kuumottelun jälkeen lisäsin myös sitruunapippuria, basilikaa sekä curryä (vähän outo valinta kyllä). Sitten sekoitin joukkoon purkillisen tonnikalaa ja kruunasin seoksen sitruunauutteella sekä bbq-kastikkeella. Sitten ei muuta kuin taikina uunipellille, päälle tuo suolainen seos ja pelti uuniin, joka oli lämmitetty 225 asteeseen. Kävipä sitten paistaessa niin että pelti taisi olla hieman vinossa ja niinpä saatiinkin kahdenlaista pannaria: vähän ohuempaa joka oli ehkä enemmän pannaripizza -tyyppinen kokonaisuus ja näin ollen vähän kuivempi ja vähän paksumpi pääty jonka paistamista jatkoin erikseen vähän kauemmin. Itse tykkäsin enemmän ohuesta päästä ja Apukokki paksummasta päädystä. Hyvin siis meni tasapainossa. Lopputulos oli varsinaista paistoa tasapainoisempi, eikä tonnikala eikä sen puoleen paprikakaan noussut erikseen turhaan esiin. Tämä oli oikein näppärä iltapala ja helppo tehdä ja aika paljon saatiin kahteen naamaan syödyksi 😀 Alla muutama kuva valmistuksesta ja heti ensimmäisenä niistä esimerkki siitä kun enpä jaksanutkaan tällä kertaa muokata ja rajata kuvaa. Omalla tavallaan ihan kiva kuva näinkin. Hyvää syysloman jatkoa lukijoille jos lomaa sattuu olemaan! (itselläni ei ole, mutta vähän etätöitä olisi tarkoitus tehdä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s