18.10. Suolainen pannari, #hävikistäherkuksi

Syysloman matkailuspesialiteettien takia oli suuri uhka jäädä joitain ruoka-artikkeleita vanhaksi. Apukokilla olikin sitten taas kerran hieno idea tehdä suolainen pannari, johon uppoaisi mukavasti maito ja suippopaprika. Myös kananmunissa alkoi olla viimeinen käyttöpäivä, joskin ne taitaa kyllä säilyä vähän pidempäänkin kuin mitä aikaleima antaa ymmärtää.

Pannaritaikinan pohjaksi otettiin Vappu Pimiän nimissä useammastakin paikasta löytyvä suolaisen pannarin pohja. Taidettiin käyttää tätä linkkiä ohjeen tulkkaamiseen: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001062331.html. Sinänsä pannarin kai pitäisi olla ihan helppo ja muistettava resepti, mutta en kyllä ikinä muista vaan aina pitää joku resepti etsiä. Toisaalta, itsestäni tuntuu että ikinä en oikein saa hyvää pannukakkua aikaiseksi vaan aina se on lättänä ja raaka ja mauton ja muutakin. Noh, nyt oli toki tiedossa vähän erilainen pannari kun suolaiseksi oli tarkoitus tehdä, joten jospa tällä kertaa voisi onnistaa. Taikina tehtiin siis tuon linkatun ohjeen mukaisesti, joskin jauhoja nakattiin vähän fiiliksen mukaan: gluteenittoman jauhon pussinpohjat, vähän ruisjauhoja ja loput vehnäjauhoja, yhteensä n. 3 dl. Ennen sitä oli kippoon saatu 4 munaa, 6 desiä maitoa, loraus öljyä sekä noin tl suolaa.

Suolaisen täytteen tein seuraavanlaisesti: silppusin kaksi pienehköä sipulia ja yhden suippopaprikan aika pieneksi ja kuullottelin niitä öljyssä. Lisäsin joukkoon vähän viinietikkaa sekä hunajaa, jonkin ajan päästä myös hiukan suolaa ja mustapippuria. Loppuvaiheessa eli n. 10 minuutin kuumottelun jälkeen lisäsin myös sitruunapippuria, basilikaa sekä curryä (vähän outo valinta kyllä). Sitten sekoitin joukkoon purkillisen tonnikalaa ja kruunasin seoksen sitruunauutteella sekä bbq-kastikkeella. Sitten ei muuta kuin taikina uunipellille, päälle tuo suolainen seos ja pelti uuniin, joka oli lämmitetty 225 asteeseen. Kävipä sitten paistaessa niin että pelti taisi olla hieman vinossa ja niinpä saatiinkin kahdenlaista pannaria: vähän ohuempaa joka oli ehkä enemmän pannaripizza -tyyppinen kokonaisuus ja näin ollen vähän kuivempi ja vähän paksumpi pääty jonka paistamista jatkoin erikseen vähän kauemmin. Itse tykkäsin enemmän ohuesta päästä ja Apukokki paksummasta päädystä. Hyvin siis meni tasapainossa. Lopputulos oli varsinaista paistoa tasapainoisempi, eikä tonnikala eikä sen puoleen paprikakaan noussut erikseen turhaan esiin. Tämä oli oikein näppärä iltapala ja helppo tehdä ja aika paljon saatiin kahteen naamaan syödyksi 😀 Alla muutama kuva valmistuksesta ja heti ensimmäisenä niistä esimerkki siitä kun enpä jaksanutkaan tällä kertaa muokata ja rajata kuvaa. Omalla tavallaan ihan kiva kuva näinkin. Hyvää syysloman jatkoa lukijoille jos lomaa sattuu olemaan! (itselläni ei ole, mutta vähän etätöitä olisi tarkoitus tehdä.)

Mainokset

08.10. Ravintolahengessä

No niin, sehän sitten mennä pärskähti jo syyskuukin. Puolen kuun vaiheilla oli hyvä hetki kun sai monta kertaa kirjailtua tännekin, mutta sitten taas perusarki syysateineen vei voiton ja sen jälkeen on näin ollen ollut vähän hiljaisempaa… Tuon syyskuun postaustulvan takia syyskuulta ei kauhea paljon jäänyt ylimääräisiä otoksia kuukauden koosteeksi, mutta laitetaan tuonne alle nyt jokunen. Aika pitkälti näyttivät olevan ravintolahenkisiä nuo, joten laitetaan tähän samaan nyt myös muutama ravintolapuolen uutinenkin Tampereen syksystä. On SYÖ Tampere -viikkoja sekä uusia ravintoloita ja aloitellaanpa siis niistä:

Legendaarinen Koskipuiston Rosso on ollut menneen kesän remontissa ja uudesta korvaavasta tekijästä on aika ajoin tihkunut tietoja ja suunnitelmia, vaikka itse rakennus olikin pitkään aitojen takana piilossa. Syyskuun lopussa remontti valmistui, ja paikalle avautui Ravintola Puisto. Paikka jäi edelleen S-ryhmän hallintaan, mutta brändäys ja tarjonta käsittääkseni ainakin koittavat poiketa ryhmän ketjupaikoista. Yksi työkaveri ehti jo tuolla lounastamaan ja oli sitä mieltä että hinta ja laatu kohtasivat ja onhan maisema edelleen todella komea: pitää yrittää käydä itsekin lounaalla. Täällä oli myös Tamperelaisen juttu avautuneesta Puistosta.

Toinen vieläkin uudempi avaus on Guru’s Kitchen & Bar. Sama porukka piti kesällä ruokavaunua Laukontorilla, ja nyt Aleksis Kiven kadulle avattiin sisäpaikkakin. Itselleni tuo nimi kalskahtaa ennemminkin intialaishenkiseksi, mutta paikka tarjoaa lähi-idän ja välimeren alueen herkkuja. Harmillisesti tämä paikka ei ole lounasaikaan avoinna, mutta jospa sitä joskus pääsisi ilta-aikaankin kokeilemaan. Näyttäisipä Guru olevan mukana Cityn SYÖ -viikoillakin (kts. seuraava kappale) joten kympillä voisi saada hyviä annoksia. Kohokohdat.fi kirjaili pienen jutun Gurusta täällä.

Ja lopuksi kuten jo yllä viitattiinkin, taas on aika Cityn SYÖ Tampere -viikoille. Kympillä saa normaalia edullisempaan hintaan valikoituja annoksia ympäri Tamperetta. Tällä kertaa mukana on 13 ravintolaa ja ainakin osin paikoissa on uuttakin verta edellisiin kertoihin verrattuna. Esimerkiksi Tampereen Teatterin vieressä olevan bookersin beer&bagel vaikuttaisi aika hyvältä after work -paikalta nyt kun ovat nuo bagelitkin ottaneet mukaan valikoimiinsa. Viikot ovat käynnissä 19.10. saakka.

 

Sitten vielä muutamat syyskuun otokset. Työnantajani vei kesän aikana meitä pienelle after workille muutamaan otteeseen. Izezin tapaksille en ehtinyt mukaan, mutta syyskuun alun Tampellaretkelle onneksi pääsin. Tuolla pikkunapostelut olikin kasattu vähän isommille lautasille noin 6 hengelle jaettaviksi. Maukkaita olivat, samoin kuin Napue gt, tietysti!

IMG_20170908_165141_958.jpg

 

Pizzeria Luca avautui vanhan Pizzariumin paikalle jossain vaiheessa kesää. Kuulin paljon kehuja paikasta ja vihdoin pääsin lounaalle itsekin tuonne. Normaalia vähemmän täytettä, pehmeä ja kuohkea pohja ja tomaattikastiketta ei tässä versiossa ollut lainkaan. Maukasta oli, ja sattuipa olemaan tuona päivänä kampanja, jossa 10 ensimmäistä asiakasta sai mukaansa kokonaisen leivän joka kotona syötynä olikin oikein hyvä!

20170913_111927.jpg

 

Akseli Herlevin naughty brgr on ollut Tampereella pystyssä jo varmaankin vuoden verran. Jostain syystä en mielestäni sielläkään ole ehtinyt silti käydä, vaikkakin ainakin kerran muistan käyneeni ovella kääntymässä pois kun lounasaikaan on ollut liikaa porukkaa. Nyt tuli yhdet lounastreffit sovittua sinne ja porukkaakin oli sopivan vähän. Täytyy sanoa että oli kyllä todella maukas burgeri. En muista tarkkaa nimeä tälle, mutta oli nimenomaan päivän lounashamppari, joka maksoi muistaakseni karvan alle kympin. Lisukecoleslaw oli sopivan kirpsakka ja tulinen, mutta oikealla haarukalla ja lautasella olisi ollut kyllä kivempi syödä..?

IMG_20170920_215343_723.jpg

 

Seuraava otos onkin sitten yhdeltä arkipäivältä kotoa. HK:n sinistä ja spagettia, eli nopeaa ja helppoa ja varmasti uppoaa muksuillekin. Paitsi ettei uponnut! En tiedä miksei, mutta isille jäi kyllä aika paljon syötävää… No ei haittaa, maggarahan on kasvis!

IMG_20170922_174505_787.jpg

 

Syyskuulle osui myös työreissu länsinaapurin puolelle Karlskronaan. Sieltä löytyi (aiemmin käyneiden työkavereiden suosituksesta) laadukas brittihenkinen pubi Fox & Anchor, jonka nimikko-olut oli Mikkellerin tekemä ja todella hyvä ja tasapainoinen IPA (olut ei kuvassa). Ruokapuolella kuvaan päässyt hampurilainen pääsi omaan top3:een ikinä syömieni burgereiden joukossa. Pihvi oli hyvä, juusto oli hyvä, kastike oli hyvä, ja mukana oli myös sieniä joiden koostumus ja maku olivat myös hyviä. En keksinyt sinänsä mitään parannettavaa tuosta burgerista. Jättegott!!

IMG_20170926_194134_971.jpg

 

18.09. Norjalainen villapaita (Lamminpään lumous)

Makumittari: *** 1/2

Muksumittari: ***

Muutamaankin otteeseen on tullut törmättyä Lamminpään lumoukseen, mutta ikinä en muistaakseni ollut itse sitä päässyt maistamaan tai saanut aikaiseksi tekaista itse. Nyt Apukokki oli syönyt jossakin lounaspaikassa ja toivoi sitten meikäläisenkin kokkailevan sitä jossain välissä. Noh, tokihan käskynjaon otin vastaan ja aloin sitten googletella että mitäs kaikkea tähän huhupuheiden mukaiseen Juicen lemppariruokaan oikein tuleekaan. Vaiko jopa Juicen kehittelemä resepti, tiedäpä häntä. Joltakin olen kuullut jopa sellaistakin, että tampereella olisi joskus koulussakin ollut tarjolla nimenomaan tällä nimellä lounasta. Yllätyin siitä, että aika harvoja olivat ne osumat, joita Google tarjosi. Sisällöt niissä kuitenkin olivat hyvin samansuuntaisia, eli possua, kermaa, tomaattisosetta ja mausteita. Hyviksi referensseiksi sitten valikoitui itselleni nämä kaksi reseptiä: Terhin kokeileva keittiö sekä Onko nälkä -blogi, jonka ohjeista olen aiemminkin vaikuttunut ja jossa tämäkin resepti sai vähän omanlaistaan luonnetta ja erilaisuutta.

Yleispiirteiltään molemmat ohjeet olivat toki hyvin samanlaisia ja aika pitkälti menin tuo Terhin ohjeen mukaan vähän perinteisemmällä kaavalla, mutta toisesta nappasin mukaan ajatuksen kanelitangosta sekä tomaattimurskan käytöstä soseen sijaan – joskin itse käytin molempia. Ensimmäisessä otoksessa näkyy kerrankin myös mausteet joita ruokaan tulee. Suolan levitys pitkin ja poikin pöytää ei välttämättä kuulu kuitenkaan oikeaoppiseen valmistustekniikkaan, mutta tulipa sekin kokeiltua 😀

20170910_114644
Screenshot_20170910-113700

Homma lähti siis käyntiin possun sisäfileen leikkaamisella melko ohuiksi pihveiksi ja nuijimalla niitä vieläkin ohuemmiksi, joskin laajemmiksi pihveiksi. Paitsi että sitä ennen piti tietysti laittaa kokkailumuzat soimaan ja valikoida tietenkin Juicea ämyreihin. Takaisin ruoan pariin: sitten niitä paistelin pienissä erissä tietenkin voissa. Aika nopea paisto kävi tällä kertaa sillä jatkokypsennystä oli tiedossa myöhemmin. Kun lihat oli paisteltu, lisäsin pannulle vähän öljyä ja sekaan sitten mausteet kanelitangosta curryn kautta kurkumaan ja minuutin päästä myös valkosipuli sekä inkivääri pääsivät joukkoon. Niitä sitten kuullottelin joitain minuutteja. Seuraavaksi lisäsin kuohukerman, jonka annoin porista ehkäpä reilun viitisen minuuttia, niin että se alkoi hieman jo keittyä kokoonkin. Sen jälkeen sitten saikin laittaa kaikki loput ainekset eli vähän suolaa ja pippuria, tomaattipyreen ja -murskan sekä hunajadijon -sinappia. Sekoittelin nämä ja parin minuutin päästä siirsin myös possut takaisin pannuun ja annoin sitten vielä kiehua hiljalleen kymmenen-viisitoista minuuttia. Samalla myös riisit kypsyivät mukavasti viereisessä kattilassa. Kastike ei saa kuivua liikaa keitellessä, vaan sitä saa jäädä lopulliseenkin versioon vielä aika reippaasti. Aivan lopuksi sitten silppusin kastikkeen päälle vähän basilikaa. Täytyy kyllä sanoa, että Juicella oli hyvän sävelkorvan lisäksi myös hyvä makuaisti. Tässä ruoassa oli makua reippaasti, mutta kuitenkaan se ei ole mikään tulinen törppäys vaan lempeästi maukas. Ja tosiaan tuota kastiketta tekee mieli lapata riisin päälle todella reippaasti. Muksujahan tämä kastikkeinen ruoka ei oikein ikinä ennakkoluuloineen innosta, mutta jotenkin jäi käsitys että ihan hyvän makuista oli heidänkin mielestään. Tämäkin resepti menee kyllä helposti jatkoon eli toivottavasti saisi joskus aikaiseksi tehdä uudelleenkin.

20170910_120338

20170910_121044

20170910_123050

20170910_123935

16.09. Kaali-makkarapannu

Makumittari: ****

Muksumittari: ****

Pari päivää sitten kotipäivää sairaan muksun kanssa viettäessä osui pitkästä aikaa silmään kolmosen perinteinen ”mitä tänään syötäisiin” -ohjelma. Siinä tehty kaali-makkarapannu vaikutti aika mielenkiintoiselta, ja likkakin katsoi innostuneena tekemistä ja kysellessäni pitäisikö tuota tehdä, oli vastaus positiivinen. No tänään sitten olikin sopivan syksyinen keli, johon tämäntyyppinen ruoka tuntui sopivan hyvin joten ei muuta kuin wokkipannu tulille!

Nuo mitä tänään syötäisiin -reseptit löytyy ohjelman sivuilta videoina, mutta jostain syystä ainakaan tämä jakso ei tahtonut toimia?! Reseptit löytyvät klippien lisäksi myös K-ruoka -sivustolta ihan perinteisinä kirjattuina versioina, ja tämä ohje löytyy siis täältä: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/kaali-makkarapannu. Otin varuiksi kokonaisuudessa talten tuonne pohjalle – pienillä lisäkommenteilla varustettuna. Resepti on siitä kiva, että se etenee mukavasti raaka-aineesta toiseen: ensin voi silputa sipulit ja pistää ne pannulle. Sillä aikaa kun sipulit pehmenevät, on sopivasti aikaa pilkkoa nakit / makkarat. Puolestaan ne pannulle heitettyä on sopivasti taas aikaa suikaloida kaali. Sitten onkin jäljellä enää maustaminen ja homma on paketissa. Simppelit raaka-aineet ja simppeli valmistus, toimii!

Pohjille silppusin kolme pienehköä sipulia sekä neljä valkosipulin kynttä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vain yhtä tiettyä makkaraa. Itse käytin yhdistelmää bratwurstista, frankurtterista ja kananakista. Lopputuloksessa tämä kombinaatio toimi aivan hyvin, joskin yllättävän vähän eroja huomasi eri paloja syödessään. Kaalia käytin noin kilon verran, joka sekin tuntui alkuun pannulle nakattua vähän liian paljolta, mutta kaalin hautuessa ja pienentyessä tuo taisi olla aika lailla sopiva määrä. Mausteiksi laitoin ohjeen mukaisten savupaprikan ja suolan lisäksi valkopippuria mustan sijaan, ja lisäksi curry tuntui jotenkin erittäin hyvin soveltuvalta lisämausteelta. Vihreistä arvoista mukaan pääsi kuivattu basilika sekä lopuksi vähän korianteria – näitä oli siis ohjeeseen nähden aivan liian vähän. Ohjeessa oli lisäksi mukana smetana-sriracha -kastiketta annoksen päälle, mutta tämän skippasin. Olisi varmaan ollut aika hyvä. Omalle lautaselle nakkasin annoksen päälle pikkaisen majoneesia sekä valmista mango-currykastiketta. Nämäkin toimivat aika hyvin.

Valmistus oli tosiaan sujuvaa ja kokonaisuudessaan ei tainnut puolta tuntia kauempaa mennä sipulin kuorimisesta annoksen lautasellaoloon. Tästäkin isoin osa sitten kaalin hauduttelua ja maustamista. Maku oli mielestäni oikein hyvä. Mausteet olivat riittäviä maustamaan ruoan ja toisaalta makkaroissakin oli jonkin verran mausteisuutta. Kaalin maltoin suikaloida riittävän ohuiksi ja haudutteluaika osui hyvin passelisti sopivan suutuntuman aikaansaamiseksi. Likkakin, vastoin omia odotuksiani, uskalsi hyvin maistella koko sekasörsseliä ja väitti kovasti tykkäävänsä. Sanoipa vielä että näyttääkin paremmalta kuin silloin telkkarissa. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin ja voisin kyllä tätäkin tehdä joskus toisellakin kerralla. En oikeastaan tiedä tekisinkö silloin juurikaan mitään toisin – paitsi ehkä tehdä tuon kastikkeenkin. Niin ja ensi kerralla muistan toivottavasti jättäväni tämän ruoan kanssa Oktoberfest -kalian, kun nyt menin sellaisen jo juomaan edellispäivänä. Oli muuten aikasta hyvä Prykmestarin Oktoberfestbier. On jäänytkin olutmaisteluarviot aika vähiin blogissa viime aikoina… Noh, ehkä taas joskus.

20170916_175018
20170916_171226

20170916_174942

20170916_174816

Ainekset

6-8 annosta

  • pkt (à 230 g) HK Maakarit Nürnbergin Günther -makkaraa (miksei joku muukin käy, ja sekoituskin monista. Samoin nakitkin. 600-700g voisi olla määrällisesti parempi)
  • 1 1/2 kg kerä- eli valkokaalia (reilu kilokin voinee riittää, ehkäpä noin 2-2.5*makkaran määrä voisi olla sopiva)
  • (400 g) sipulia
  • valkosipulinkynttä
  • rkl öljyä
  • 1 1/2 tl savupaprikajauhetta
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1/2 tl mustapippuria (valkopippuri sopi mielestäni hyvin!)
  • (omaan makuun curry sopi myös hyvin lisämausteeksi)
  • ruukku tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
  • ruukku tuoretta oreganoa hienonnettuna

Lisäksi

  • prk (á 120 g) Pirkka smetanaa
  • tl sriracha chilikastiketta

 

Valmistus

30 – 60 min

  • Kannattaa tehdä osiot 1-4 limittäin, niin että ensin valmistelee sipulit ja pistää ne pannulle. Seuraavaksi makkarat / nakit samoin ja niiden jälkeen kaalin kimppuun. Kaiken ei tarvitse olla valmisteltuna jo ennen sipulien kuullotusta
  1. Viipaloi makkarat. Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipulit.
  2. Kuumenna öljy suuressa paistokasarissa tai wokkipannussa. (kannattaa olla iso pannu, sillä kaalit ottavat valtavasti tilaa aluksi)
  3. Lisää sipulit ja kääntele hetken. Lisää makkarat ja paista, kunnes ne saavat hieman väriä.
  4. Lisää pannuun kaalit ja kuivamausteet. Jatka paistamista 10-15 minuuttia, kunnes kaalit ovat sopivan pehmeitä ja saaneet hieman väriä.
  5. Lisää lopuksi lehtipersilja ja oregano ja kääntele.
  6. Sekoita srirachakastike smetanan joukkoon ja tarjoa kaali-makkarapannun kanssa.

12.09. Tonnikalapasta

Makumittari: ***1/2

Muksumittari: ***

 

Takavuosina erilaiset tonnikalapastat oli yksi mun lemppariruoista koulussa / armeijassa ja muissa vastaavissa laitoskeittiöitä sisältävissä kommuuneissa. Useamman kerran itse kokeilleena en oikein ole ikinä mitenkään erityisen hyviä versioita saanut aikaiseksi. Nyt googlettelin jälleen inspiraatioita tonnikalaruokiin ja törmäsin Jamie Oliverin (yhteen monista) reseptiin tonnikalapastalle. Joten eikun kokeiluun! En nyt löytänyt reseptiä mistään viralliselta jamieoliver -sivustolta, mutta ilmeisimmin Oliverin kirjasta on tänne monistettuna esimerkkinä yksi resepti (lauantai-iltapäivän pasta). Suomalaisia kirjauksia löytyi 52weeksofdeliciousness -sivulta sekä siskot kokkaa -blogista. Jotta resepti pysyy tallessa, otetaan siitä kopiot tähänkin näkyville. Ensin tarveaineet (omilla lisäkommenteillani) ja vähän alempana sitten askeleet maaliin pääsyksi:

Ainekset:

2 prk tonnikalaa
1 prk kuorittuja tomaatteja tölkissä
1 sipuli
1 prk tuoretta basilikaa
1 tuore, punainen chili
Rigatoni-pastaa (no miksei muukin käy, itse käytin tuorepastaspagettia)
Vajaa 1 tl kanelia (tai kanelitanko)
1 kokonainen sitruuna (puolikaskin piisaa)
Oliiviöljyä
Parmesan-juustoa (tai pecorinoa)
Suolaa, pippuria

20170910_175856

20170910_175947

 

Työvaiheet:

1. kuori ja silppua sipuli. Halkaise chili ja poista siemenet. Silppua chili. Nypi basilikanlehdet erikseen ja silppua varret. (itselleni oli uusi tieto että myös varret voi käyttää!)
2. lämmitä paistinpannu ja lisää oliiviöljy sekä kaneli pannulle sipulin, basilikanvarsien ja chilin kanssa. Paista kunnes sipulit ovat pehmenneet. (mä käytin siis kanelitankoa, mutta senkin laitoin samaan tapaan tässä vaiheessa mukaan. Tätä kuumottelua kesti tuollainen reilut 5 minuuttia)
3. valuta öljy pois tonnikalapurkeista ja lisää tonnikala pannulle. Kaada joukkoon kuoritut tomaatit ja murskaa ne puukauhalla.
4. keitä rigatonit kypsäksi suolatussa vedessä. (en tiedä onko alkuperäisen reseptin mukaisesti tarkoitus antaa kastikkeen hautua niin kauan, että tässä vaiheessa vasta keiteltäisiin pastavesi ja kypsennettäisiin pastat – tuntuu että olisi aika pitkä aika. Itselläni tuorepastan kanssa ei kestänyt niin kauaa ja pistinpä vedenkin kiehumaan jo aiemmin)
5. mausta kastike suolalla ja pippurilla, anna sen kuplia miedolla lämmöllä.
6. valuta kypsä pasta ja sekoita tonnikalakastikkeen kanssa. Lisää tuoreet basilikanlehdet ja raasta päälle juusto. Mausta sitruunamehulla.

Lopputulos oli melkoisen kivannäköinen ja -tuoksuinen. Kuva ei tietenkään taas kerro kaikkea, vaan näyttää vähän turhan mössöiseltä ja sotkuiselta. Harmillisesti valmistin tämän pastan piakkoin edellisen ruokailun jälkeen vähän jo seuraavaa päivää ajatellen. Näin ollen tässä vaiheessa söin vain pienehkön annoksen ja se oli kyllä parasta itsetekemääni tonnikalapastaa. Maku oli sekä kivan raikas, että kuitenkin täyteläinen. Sitruunamehulla ja parmesanilla/pecorinolla on helppo viimeistellä ja maustaa vielä annoskohtaisestikin ”asiakkaan” makumieltymysten mukaisesti. Usein omat aiemmat viritykset on maistuneet aika vetisille ja vain perustonnikalalle, mutta tässä tosiaan on paljon enempi makuja saatavilla. Muksuille oli pikkuisen epäilyttävän näköistäkin mössöä, mutta ainakin pienempi sentään rohkeni ennakkoluulottomasti maistaa ja syödä ja ihan taisi tykätäkin. Kyllä jos toisen kerran tekee tonnikalapastaa niin taidanpa käyttää suosiosta tätä reseptiä.

 

20170910_182652

10.09. Äipän kökkölaatikko (perunalaatikko)

Makumittari: ****

Muksumittari: ***1/2

 

Lapsuudenkodissani on sekä äiti että isä olleet hellan ääressä ja edelleen molemmat kokkailevat aktiivisesti. Molemmilla on kuitenkin omat bravuurinsa, ja aiemmin tänäkin kesänä on näkynyt vaarin muikut täälläkin sivustolla. Nyt on kuitenkin vuoro koittaa yhtä Äipän bravuureista, eli ns. kökkölaatikkoa. Kökkölaatikko sai nimensä sukulaismiehen suusta. Tuo nimitys juontaa juurensa siihen, kun perunalaatikon sekaan laitetaan jauheliha isompina palasina, vähän kuin kökköinä / kokkareina. Tämä ruoka on tosiaan yksi Äipän kehutuista laatikkoruoista, joka usein päätyy uuniin kun on tulossa vieraita. Olen tainnut joskus taannoin tätä kerran aiemminkin kokeilla mutta nyt ajattelin kokaista uudelleen ja ottaa reseptin tänne talteen.

Tarveaineet ovat tähän laatikkoruokaan suhteellisen simppelit. Koska kyseessä on perunalaatikko, on pääroolissa tietysti perunat. Itse käytin noin 1.5kg. Toisessa tärkessä roolissa on sitten jauheliha (700g) ja hyvin oleellisia ovat myös pari sipulia sekä paketillinen pekonia. Myös possun kylkisiivut käyvät pekonin sijaan mainiosti. Näiden lisäksi oikeastaan tarvitseekin vain mausteita, joista kokonaiset maustepippurit ja suola ovat tietenkin must -juttuja. Näiden lisäksi käytin mausteliemikuution sulatettuna noin desiin vettä sekä puolikkaan ruokakermapurkin. Lisukkeena valmiin laatikon kanssa toimivat todella hyvin puolukka sekä suolakurkut.

20170902_104717

Ruoan valmistus on sinänsä simppeliä, mutta jonkin verran aikaa ottaa perunoiden kuoriminen, joka on yksi ikävimmistä hommista ruoanlaitossa meikäläisen mielestä. Onneksi Apukokki auttoi taas tässä hommassa suuresti! Kuorimisen jälkeen perunat sitten pitää saada viipaleiksi, ja monitoimikonehan auttaa tässä toimessa suuresti. Meidän viipalointiterällä tosin tulee ehkä hieman liian ohuita viipaleita, jonka uskon vaikuttaneen lopputuloksen vetisyyteen jossain määrin. Mutta eipä noita käsinkään jaksa viipaloida, joten tällä mennään jatkossakin. Sipulit tulee toki myös kuoria ja viipaloida renkaiksi. Pekoniviipaleista pari-kolme pilkoin pienemmiksi paloiksi. Ja kuten ylempänä mainitsin, liuottelin lihaliemikuution noin desiin vettä.

Tämän jälkeen alkaa lasagnemainen kerroksittain asettelu: perunat ensin, päälle jauhelihaa suoraan paketista ronskein ottein vähän kuin ripotellen perunoiden päälle. Sitten sipulirenkaita ja hieman suolaa ja muutama maustepippuri. Sitten taas uutta kerrosta. Johonkin väliin sitten pistin pekonin palasiakin tuomaan vähän suolaisuutta tuonne syvemmällekin ja lihalientä, samoin kuin kermaakin liruttelin aina välillä vähän sekaan. Jälkikäteen ajateltuna jomman kumman näistä lisänesteistä olisi voinut jättää hyvinkin pois kun lopputulos oli niin märkä. Mutta jälkikäteenhän se on helppo veikata lottonumerotkin! Viimeinen kerros on syytä kuitenkin olla perunaa, jonka päälle sitten voi laittaa pekonit haluamallaan tavalla. Nämä sitten paistuvat mukavan rapsakoiksi ja näin pinnalle jätettynä voidaan myös kohdeyleisön mukaisesti jakaa lautasille sen mukaan kuka haluaa ja kuka ei – kuten meillä muksuista vain nuorempi tykkäsi syödä pekonia. Paistelin ensin reilussa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia ilman kantta ja sen jälkeen 175 asteessa kannen kanssa lähemmäs kaksi tuntia. Tämä ei taida ainakaan pahemmaksi mennä pidemmästäkään uunittelusta. Valmis ruoka oli tosiaan aika vetistä ja se vei parhaimman maunkin ensikattauksesta. Seuraavana päivänä kuitenkin maku ja koostumus olivat kohdallaan ja täytyy sanoa että oli todella hyvää. Paremmin onnistui kuin mitä muistelin edellistä kokeilua takavuosilta. Eipä tämä tietysti Äipän versiolle pärjännyt mutta kohtuullisen hyvä suoritus kuitenkin 🙂 Tein vielä samalla lämmöllä lisukkeeksi myös bataattiranuja korianteritwistillä mutta eipä niitä sinänsä tällaisen laatikkoruan kanssa olisi tarvinnut.

 

 

20170902_120131

20170902_120110

20170902_132604

20170902_123759

 

03.09. Elonkerjuut

Nonni, se on syksy ny! Ainakin kalenterin mukaan, mutta onneks ainakin näyttäisi että alkusyksy sentään on aika lailla aurinkoinen ja lämmin. Toivotaan että jatkuu samaa rataa. Tässä taas katsaus elokuun kuvasteluihin, joista iso osa löytyykin Instagramin puolelta, mutta ei vaan enempiä tarinoita ehdi tänne blogin puolelle kirjailla…

Kesän aikana ei savustuspönttö ole montaa kertaa päässyt tulille lämpiämään. Taisi olla kesäkuukausien aikana vain kaksi kertaa, mutta onneksi olisi vielä tietty syksy aikana mahdollista vähän lisäillä kertoja. Elokuun alussa oli kunnon ulkokokkailuviikonloppu, jolloin toisena päivänä tuli savustettua lohta, ja tällä kertaa fileen muodossa. Fileenä kun savustelee, saa väriä kalan pintaan huomattavasti paremmin kuin kokonaisena. Lopputulos on myös huomattavasti kuivempi, mikä on hyvä tai paha juttu, kuinka sen kulloinkin fiiliksen mukaan ajattelee…

 

 

 

IMG_20170807_183845_805

 

Oheisessa kuvassa on Apukokin ideoimana kasvislautaset. Jos nyt oikein muistan niin tuossa on vasemmalla herkkunainen ja oikealla oli joku ötökkä 😀 Muksuille kyllä maistuu hyvin kasvikset tällaisilta tarjollepanoilta.

20170809_122555

 

Kasvislautasten kanssa oli pääruokana burgereita grillistä. Aika hyvin onnistui tälläkin kertaa – on itse asiassa yllättävän korkea onnistumisprosentti tässä ruokalajissa. No okei, sämpylät meni vähän hiiltymään kun niitäkin grillittelin, mutta muutoin oli onnistunut kokonaisuus bbq-kastikkeineen ja cheddareineen!

IMG_20170809_144045_861

 

Samaisesta grillauskerrasta toinenkin otos, kun sattui niin komeat lieskat ja savut saamaan samaan kuvaan

IMG_20170809_144248_377

 

Elokuulle osui myös meidän vanhan työporukan tiimoilta olevan kuntokerhon sakkomaksukassan tuhlausilta. Ensimmäisessä kuvassa näkyy alkupaloja sekä juomavalikoimaa. Ei ehkä voine sanoa että olis mikään ihan normikattaus…

IMG_20170812_152958_488

 

…ja toisessa kuvassa osin jo syötynäkin pääruokaa eli naudan ja hevosen sisukkaa pippurikastikkeella, peruna- ja vihersalaattia sekä uunijuureksia. Täytyy kyllä nostaa hattua Kalle K:lle joka näitä meille pääosin kokkaili!

20170812_170826

 

Yksi toinenkin viikonloppu pistettiin myös tulet puugrilliin, ja muurikkapannulla päräyteltiin pääruoaksi muikkuja…

20170820_133854

 

…ja jälkkäriksi muurinpohjalettuja. Lätyt onnistui kyllä mainiosti. En ole varma mutta tuon kanssa taitaa taikinalla olla isompikin merkitys, ja käyttämäni habanerokitchenin resepti toimi hyvin (vaikka käytinkin kevytmaitoa ja pelkkää vehnäjauhoa)

20170820_145419

 

Kaasugrillin puolella puolestaan kypsyi yhtenä iltana muutoin ihan normaali kattaus, mutta bonusherkkuna oli jättikatkaravun pyrstöjä, joita olin aiemmin kesällä ostanut (Apukokin toiveesta) kala-auton pysähdyttyä meidän ovella. Itse en erityisemmin noiden suurystävä ole, mutta aivan hyvin nuo menivät. Tein kahdella erilaisella maulla maustettuja versioita mutta itse asiassa aika miedoiksi jäivät eikä suurta eroa näiden kahden välillä ollut. Aika hyvä valikoima erilaisia reseptejä löytyy Kipparin morsian -blogista.

20170820_175233

 

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on mustikkapirtelö, jota tuli yksi päivä tekaistua hetken mielijohteesta kun näin Instassa niin kivan kuvan ja helpon reseptin. Juurikin eilen ostin taas jäätelöä sillä ajatuksella, että täytyy tehdä uudemman kerran pirtelöä ja tällä kertaa vähän isommalla kädellä ja ehkäpä parilla eri makuvariaatiolla. Tuo Instassa näkemäni kuva oli Pata porisee -blogin tekaisema pirtelö

IMG_20170831_165727_525