13.02. Tiikerirapua ja ihmeriisiä

Tulipa ostettua viime kesänä kotiovella vierailleelta kala-autolta sekä säkillinen kampelaa että myöskin iso pussi tiikeriravun pyrstöjä, tai olisikohan nuokin virallisesti jotain vähän muuta mutta ajatuksena hyvinkin samaa. Turskaa olen tehnyt lähinnä leivittämällä ja pannulla paistamalla. Ravuille puolestaan olen koittanut googlettaa sopivia reseptejä, ja syksyllä tuli kokeiltua pariakin ohjetta täältä Kipparin morsiamen sivulta. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen ja nyt kun vieraita käydessä halusin tehdä rapuja uudelleen, koitin etsiä vähän uusia virikkeitä. Ja tämänpä olinkin jo bongannut talteen Kokkisodasta, jossa jokin hetki sitten kokeilla oli pikatehtävänä valmistaa ravunpyrstöistä ja muutamasta muusta ainesosasta annos: https://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/kokkisota/reseptit/artikkeli/pikatehtava-ayriaispyttipannu-ja-katkarapucocktail/6722428#gs.jRULaGc. Tuolta tartuin nimenomaan ohjeeseen ”Paistetut tiikeriravunpyrstöt”, jossa tarvittiin myös maustekastikkeeksi ”Thaikastike-marinadi”. Otankin nyt ne tähän molemmat talteen. Toki itselläni ei ollut merikorallia, eikä ollut aikomusta tehdä lisukeriisiä.

Thaikastike-marinadi

  • 1/3 dl sitruunamehu
  • 1/3 dl kalakastiketta
  • 1/3 dl öljy
  • 2 rkl soijakastiketta
  • ½ tl chili flakes

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

2/3 marinadista laitetaan antamaan makua paistettujen ravunpyrstöjen kanssa.

1/3 käytetään merikorallin marinointiin, joka tulee tarjolle paistetun riisin kanssa.

Paistetut tiikeriravunpyrstöt

  • 6  ravunpyrstöä
  • 1 kynsi valkosipulia
  • Voita paistamiseen
  • 2/3 thaikastike-marinadista
  • 20–30 g merikorallia

Paista ravut ja valkosipulin siivut voissa pannulla. Lisää sekaan thaikastike-marinadi. Pyöräytä lopuksi sekaan hiukan merikorallia

Kalakastikehan haisee aina aivan hirveälle, mutta kyllä se makua vaan antaa! Muutoinkin tuli melkoisen hyvä kokonaisuus näistä ainesosista. Merikorallin puuttuessa taisin nakata päälle vielä pakastimen aarteista jotain yrttejä, ja nämä ravut olivat nyt kyllä parhaita mitä olen tuosta isosta pussista valmistanut. Teen seuraavalla kerralla kyllä melko varmasti tällä samalla reseptillä, sillä niin tyytyväinen olin.

Lisukkeeksi tuli ehkäpä kerrankin vähän omasta pääkopasta ajatus ihmeriisistä, eli lapsiystävällisemmällä termillä aka huijaamalla sanottuna kvinoasta. Siihen tuntui jotenkin passelilta laittaa mukaan fetaa (salaattijuustoa nykytermeillä), tomaattia, sitruunamehua, korianteria, shalotti- tai punasipulia kun en muista enää että kumpaa. Lisäksi itse kvinoan keitinveden maustoin, tai oikeammin Apukokki maustoi tomaattiyrttiliemikuutiolla. Tästäkin tuli oikein hyvää ja yhdessä ravut ja tämä salaatti muodostivat oikein hyvän, vähän ruokaisamman iltapalan. Isot peukut tälle annokselle! Niin ja Ukrainalainen jääkylmä vodka oli oikein passeli aperitiivi ;D

20180203_205652.jpg

Mainokset

11.02. Slaavilaisherkkuja Kiovassa

Kävipä helmikuun alussa niin, että minulla oli mahdollisuus päästä työreissulle astetta eksoottisempaan Kiovaan. Ja ehkä vielä eksoottisemmalta se kuulostaa kun ajattelee että pääsee reissuun Ukrainaan, jossa on kuitenkin aktiivinen sotatila käynnissä… Pientä arvelua se näin aiheuttikin, mutta toisaalta tiesin Kiovan olevan monien satojen kilometrien päässä rintamalta ja monien muidenkin meidän firmasta käyneen paikalla aivan lähiaikoina. Ja ennakkoon osasin myös odottaa hyvää ruokaa ja kenties edullisempaa hintatasoa. No, loppujen lopuksi ruoka ja sen maittavuus vaihteli ehkä hieman odotettua enemmän, ja hintataso oli vielä alhaisempi kuin olisi voinut uskoa. Esimerkiksi illallisen ihan ok -paikassa parine-kolmine ruokineen ja oluen kera kustansi noin 10 euroa, eli ehkä neljänneksen kotimaisista hinnoistamme. Ruoka oli hieman vaihdellen todella hyvää tai vähän turhan mautonta, ja nimenomaan syömäni ruoka kun halusin tutustua paikallisiin ruokiin enkä mihinkään Big Maccien hintaindeksiin tai pihvi ja ranut -tyyppiseen tuttuun ja turvalliseen. Rasvaa tuli varmastikin koneeseen enemmän kuin normaalisti ja smetanaa puolen vuoden kiintiö täyteen. Tuoretta salaattia olisi kaivannut muihinkin ruokiin kuin hotellin aamupalapöytään, joka muuten oli oikein hyvä tällaiseksi keski-/itäeurooppalaiseksi hotelliaamiaiseksi. Ohessa muutama kuva reissusta ruokiin painottuen. Näyttivät menevän juuri väärään aikajärjestykseen mutta enpä nyt jaksa alkaa kääntää toiseenkaan järjestykseen…

 

Lentokentällä pois lähtiessä sain myös vihdoin Kievin kanankin lautaselleni. Annos ei ollut läheskään yhtä hyvännäköinen kuin paikallisen kollegani lounaalla syömä, ja kana aika kuivakkaa. Voita oli kuitenkin sisällä reippaasti ja poikkeuksellisesti tässä tuli vähän vihreääkin lautaselle. Tsekkiläisen oluen kanssa taisi annos kustantaa vitosen, eli lentokenttien hintatasoihin nähden melkoisen edullinen lähtöateria!

20180131_182742.jpg

 

Ystävälliset paikalliset työtoverini veivät meitä lounaalle vähän erilaisiinkin paikkoihin. Pari seuraavaa kuvaa ravintolasta, joka on ikään kuin 60-lukulainen neuvostoliittolainen ravintola, tai kotikin. Oli hauska sisustus ja idea! Tilasivat paikallisella kielellä meille juomaksi lähestulkoon suomenkielisillä termeillä ”litra kiisseliä” ja niinhän sieltä sitten tulikin litran kannu vähän paksumpaa marjamehua, aivan kuin mummon kiisseliä. Hyvää!!

20180131_123300.jpg

 

Tuolla samassa neuvostohenkisessä lounaspaikassa otin borsch -keittoa. Paikallisilla listoilla borssi sisälsi usein myös lihaa ja tässä annoksessa se oli palapaistimaisina lihapaloina tuolla seassa. Monilla listoilla, jotka onneksi oli monissa paikoissa myös englanniksi, näkyi myös borsch ribsien kera! Kuulostaa erikoiselta. Lisäksi otin perunapihvejä ja paikalliset tilasivat meille alkuruoaksi puhdasta laardia leivän ja valkosipulin kera – huhhuh!

IMG_20180131_184033_666.jpg

 

Yhden päivän lounaalla söimme noutopöydästä painon mukaan laskutettuna yhtä ilmeisesti paikallista ruokaa, eli varenikeja. Kyseessä on taikinan sisään käärittynä mitä erilaisempia täytteitä, eli hyvinkin sukulaisia vaikkapa pelmeneille, raviolille tai aasialaisille kavereilleen. Täytteitä oli vaikka ja mitä, mutta jännä yhdistelmä olikin viinimarjatäytteinen vareniki, melkeinpä parempi kuin joku naudanlihanyytti.

IMG_20180131_184033_675.jpg

 

Varenikiravintolassa nyyttejä väsäsivät ei takahuoneessa vaan ihan vaan kassan takana ehkäpä hieman kokeneemmat paikalliset rouvat. Heidän käsissään varenikit valmistuivat näppärännäköisesti ja voisipa kuvitella heidän kasaamien palleroiden määrän olevan vähintäänkin viisinumeroinen. Lounaan hinta oli taas pari euroa…

20180130_123800.jpg

 

Yhdellä illallisella kävimme georgialaisessa ravintolassa. Ville Haapasalo oli muuten kovinkin tunnettu julkkis, hänen Helsinkiin ja Tampereelle perustamat georgialaiset ravintolat kun tulivat puheeksi… On siinä Villellä tekemistä jos meinaa näihin makuihin päästä: jonkinlainen juustotäytteinen ja juustolla kuorrutettu leipä oli aivan sikahyvää ja -rasvaista ja chakhokhbili, yrttinen kanapata, oli suosittelun arvoinen, joskin liemi olisi saanut olla vähän paksumpaa. Mutta superhyvä illallinen, juomineen kympillä!

20180130_212404.jpg

 

Ensimmäisen illan illallinen meni omatoimimatkaillessa pelmenien kera. Hyviä olivat, mutta olisi pitänyt hoksata tilata ruoat vähän enemmän jakelumielellä, sillä iso kipollinen pelmenejä alkoi tökkiä puolen välin jälkeen, ja etenkin tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän raikasta salaattia kaveriksi (voilla päällystetyn muusin sijaan)

IMG_20180131_184033_664.jpg

 

Tässä esimerkki tuosta pelmeni-illallispaikan menusta. Kaksi selkeää plussaa: englanti mukana ja hinnat alhaiset. Tuosta jos otetaan pari esimerkkiä, niin pelmenit possun ja vasikan lihalla täytettynä noin 2.5e, stroganoff lisukkeineen alle vitosen ja kolmen munan munakas lämpimän juoman kera reilut 2e. Kurssi siis vaihtaessa oli 100 UAH = 2.8 €. Voisipa tuonne mennä vaikka uudelleenkin syöpöttelemään…

 

20180129_201817.jpg

 

Tässä vielä yleisilme tuosta samasta paikasta, jonka nimi oli Kompot. Tuota samalla nimellä myytävää mehua sai noista etualan kaapeista litran tai 2 desin annoksina, ja ennen kuin oli ehtinyt ymmärtää kompotti -teeman ja mehut, ehti noita litran lasipurkkeja jo hieman kavahtaa että mitähän siellä oikein säilötäänkään…

20180129_202103.jpg

10.02. Vihdoin meidänkin keittiössä nachopelti sekä sirkkoja

Tulipa männä viikolla kokeiltua iltapaloilla paria uutukaista meidän koekeittiön näkökulmasta: suhteellinen legendaarista ja monille tuttua mättöruokaa eli nachopeltiä sekä vähän tuoreempaa tapausta eli sirkkasnäcksejä. Näistähän nyt tulee pikkuisen vääränlainen kuva iltapalojen suhteen, kun kuitenkin noin 2/3 illoista meillä syödään puuroa, mutta nyt sattui ensinnäkin sirkkasipsit kaupassa silmään niin tartuin tilaisuuteen kun vihdoinkin sirkkatuotteeseen törmäsin. No okei, olishan siellä ollut jonkinlaista sirkkamakkaraakin, ja vielä alennuslapuilla varustettuna, mutta ei nyt oikein iskenyt se tähän ajankohtaan sopivasti. Nachopellin puolestaan bongasin jonkun ruokabloggarin instasta äskettäin ja lisäsin ruokasuunnittelulistalle niin tulipa nyt sekin tehtyä, kun ei ikinä moista ole tullut kokeiltua.

Nachopellin reseptejä löytyy intterneetistä aika vino pino, mutta taisinpa ottaa varsinaisella valmistushetkellä tukiohjeekseni tämän soppa365:sta löytyvän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/teemu-leminen/arjen-nopeat/nachopelti. Lyhyestihän homma menee niin, että ruskistetaan jauheliha ja maustetaan se, kaadetaan nachojen päälle, lisätään kasviksia ja kastikkeita ja nakataan vartiksi uuniin. Piti vähän koittaa tehdä lahdenlaisilla puolikkailla meidän pelti, että saisi muksujakin syömään vähemmillä kastikkeilla varustettua puolta, mutta vähän puoliksi meni vielä sekin eli nirsompi ei oikein innostunut mutta vähemmän nirso söi kuitenkin innolla. Olin onneksi vähän varustautunutkin tähän, ja jättänyt jauhelihaa erikseen ja sellaisenaan se kelpasi nachojen kanssa hyvin myös vähemmän innokkaalle muksulle. Tein aika isosta määrästä pellillisen, eli käytin 750g jauhelihaa (tai no ehkä 600g meni sitten uuniin äsken mainitusta syystä) ja 400g nachoja. Jauhelihaa maustelin lähinnä ketsupilla, kurkumalla, paprikajauheella, chilijauheella, soijalla ja lorauksella kasvisfondia. Ja toki suolat ja pippurit. Punasipuli oli päässyt loppumaan joten käytin sitten vähän shalottisipulia kirsikkatomaattien kanssa kasvisosioksi. Juustokastiketta ja tacokastiketta lappasin suoraan valmispurkeista ja lisäksi raastoin vähän sinistä emmentalia matkaan. Lopputulos oli kyllä oikein maukas. Nachot olivat osin lötköjä, osin rapeita ja kastikkeiden määrä tuntui olevan aika lailla optimaalinen. Jonkinlainen himo tähän tuli ja olisi voinut syödä kyllä mielin määrin mutta onneksi sai jätettyä vähän myös seuraavalle illalle…

Linkosuon sirkka -ruissnacksit saivat vähän varautuneen vastaanoton ja taas kerran nirsompi junnu jätti maistamattakin 😦 Toinen onneksi maistoi aikuisten lisäksi. No, eipä tämä mikään kovin eksoottinen makuelämys ollut – ihan kuin olisi syönyt aivan tavallisia ruissipsejä. Ehkä nämä olivat hieman suolaisempia, mikä sopi aivan hyvin tuotteeseen. En tiedä oliko odotukset sellaiset, että näissä olisi pitänyt olla jotenkin enemmän jotain erilaista makua, mutta täällähän oli vain mukana viitisen prosenttia kotisirkkajauhetta, eli aika kevyesti sirkoitettu tuote kyseessä… Protskua noissa oli 13% ja tämä näytti googlauksen perusteella olevan muutaman yksikön enemmän kuin tavallisissa vastaavissa. Tällä kokemuksella voisi aivan hyvin muitakin sirkkatuotteita ostella ja kokeilla, mutta toisaalta mitenkään reippaasti niistä ei kannata ylimääräistä maksaa. Niin ja sellainen lisähuomio, että tuotteessa nostettiin allergian aiheuttaminen isohkosti esiin (viitaten lähinnä äyriäisallergiaan) ja olikohan sitten tuon tekstin lukemisen aiheuttamaa vai ihan oikeaa kutinaa, jota itse kuvittelin kurkussani tapahtuvan… enkä ole edes äyriäisille allerginen.

20180210_174858.jpg

20180208_200751.jpg

IMG_20180207_195853_878.jpg

 

25.01. Syö! Teurastaja, Alsace meni, LiV ja Simit tuli

Taas on näemmä pikkuhetki ehtinyt pyörähtää kalenterissa sillä Cityn Syö Tampere! -viikot alkavat taas nyt perjantaina 26.1., eli tätä kirjoittaessa heti huomenissa. Sinänsä tuo on aina ihan hauska tapahtuma, mutta jostain syystä itselläni on nyt vähän sellainen fiilis että nytkö jo taas, ja toisaalta kun katsoo tarjontaa mukanaolevista ravintoloista, niin on vähän sellainen fiilis että taasko noi samat… Eli eipä taida olla yhtään(?) uutta ravintolaa mukana tällä kertaa edelliseen verrattuna. Noh, eipä silti, onhan noissakin ihan hyviä vaihtoehtoja. Saapa nähdä toteutuuko, mutta viikonlopun aikana saattaisi olla hyvä sauma käydä itse kokeilemassa joku paikka, ehkäpä Kalevalainen sellainen. Tapahtuman sivusto tutusti normaalissa paikassa täällä: https://www.city.fi/syo/tampere

Mennään seuraavaksi vähän negatiivisempaan suuntaan, eli harmittelun pariin. Voi tuhannen tulimmaista, ja simpuran simpura! Wistub Alsace, paljon kehuja saanut alarannan ravintola on pistänyt ovensa kiinni, ennen kuin itse ehdinkään niistä ovista tuon nimiseen ravintolaan kulkea 😦 Sitä vaan aina ajatteli että joskus pitää mennä, ja eihän sitä joskus -hetkeä näemmä ehtinyt tämän suhteen ikinä tulla. Yllämainituilla Cityn viikoillakin Alsace oli jokusen kerran mukana. Mutta eipä tälle voi mitään, pitää muiden joskus -hetkien osalta koittaa olla skarpimpi… Toki tässäkin käänteessä on oma positiivinen puolensa, sillä samalle paikalle tulee uusi paikka nimeltä LiV. LiVin taustalla on tamperelaisen ravintolamaailman konkareita ja siten varmastikin voinee odottaa laadukasta ruokaa tarjolle. Iltaravintolan lisäksi LiV aikoo tarjota sunnuntaibrunssia, joiden osalta kaupungissa alkaakin olla jo aika paljon erilaista tarjontaa – niitäkin vaan pitäisi päästä vähän paremmin kokeilemaan… LiV avaa helmikuun alussa ja Aamulehden artikkeli aiheesta nähtävissä täällä.

LiVin lisäksi tulossa on taas muutakin. Nostetaan ensin esille muutoinkin jo kovatasoiseen kaupungin hampurilaiskisaan uutuutena mukaan tuleva Kauppuri 5. Hampurilaisten ystäville tämä nimi on tuttu Oulusta, jossa paikka on pyörinyt menestyksekkäästi jo pian 10 vuotta. Itsekin on tullut käytyä tuolla pariin otteeseen, ja siellä on kyllä ollut oikein maukasta burgeria tarjolla. Kauppurissa on ollut tarjolla myös legendaariseksi annokseksi noussut Teurastaja, jota saa moneen eri mittaan rakennettuna. Isoin versio taitaa olla triplaversio vai olisiko peräti nelinkertainen, mutta ihan kaksinkertainenkin on jo näin yksinkertaiselle tyypille lähestulkoon liian iso. Tampereen Kauppuri tulee Hämeenkadulle Ihkun viereen, joten olisiko se sitten tulossa aiemmin Pancho Villan sisältäneeseen liiketilaan. Ilmeisesti avaus venyy pitkälle loppukevääseen ellei alkukesään, mutta Facebook -sivut on jo Tampereen puljullekin jo pystyssä: https://www.facebook.com/Kauppuri-5-Tampere-2051366278449286/

Viimeiseksi tähän kirjoitukseen pääsi sitten Simit House. Aamulehden artikkelin perusteella paikasta on tulossa elegantti turkkilaisravintola. Vaikuttaisi siltä, että täältä voisi saada vähän erilaisempaa turkkilaista ruokaa kuin monista pikaruokaravintoloista, jotka itseään turkkilaisiksikin mainostaa. Toki esimerkiksi Malabadin tarjonta on jo nykyisellään hyvin rikasta. Simit House tulee Puutarhankadun ja Näsilinnankadun kulmaukseen, joten itselleni se voisi olla hieman pidemmällä lounastauolla kävelymatkan päässä. Artikkelin mukaan paikan pitäisi aueta helmikuun puolessa välissä eli parin viikon päästä. Toivotaan näin.

23.01. Oo Las Palmas

Hupsistakeikkaa! Astetta tuotteliaamman joulukuun jälkeen onkin näemmä hyvä aloitella uusi vuosi jälleen harvemmilla postauksilla 😦 Ei kiva, mutta toisaalta en halua liikaa ressata päivityksillä itseäni. Vaikka kyllä sitä ihan mieluusti useamminkin kirjailisi näitä esseitä… No, eipä käytännössä ole oikein ollut aiheitakaan, sillä kokkailut ovat olleet aivan minimissään koko alkaneen vuoden. Ensin oltiin vähän reissun päällä (tästä kertookin tämä artikkeli) ja sitten on arki iskenyt muksujen synttärikiireineen ja ilmeisine noro-viruksineen. Toivottavasti jatkossa taas löytyisi motivaatiota, aikaa ja energiaa niin kokkailuihin kuin niistä kirjoitteluihinkin. Olen myös huomannut että blogiin on eksynyt mitä ilmeisimmin uusia lukijoitakin satunnaisesti, ja jotkut heistä päätyvät noihin reseptipankkiin ja infosivulle, joten voisi olla syytä niitäkin saada päivitetyksi edes joskus 😮

Mutta asiaan! Kuten otsikko kertoo, ohjelmassa oli uusi reissu Kanarian saarille. Toki otsikko siinä mielessä on harhaanjohtava, että Las Palmasin sijaan olimme Bahia Felizin lomakylässä, joka on kyllä ruokailun suhteen suhteellisen tylsä paikka pienuudessaan: täällä ei pahemmin erikoisia ravintoloita ole ja etenkin kun olimme taas all inclusiven kera matkassa, ei erilaisien ravinteleiden kokeiluja tullut käytännössä lainkaan… Toki tylsää tällaisen blogin ja ruoasta kirjaamisen näkökulmasta, mutta äärimmäisen fiksua ja helppoa parin muksun kanssa matkatessa. Mitä luultavimmin mahdolliset seuraavatkin matkailut tullaan kyllä pitäytymään täysihoidon parissa, sillä vaikka lomailu käytännössä onkin vain lastenhoitoa haasteellisemmissa olosuhteissa (ilmaisu lainattu aktiivilukijalta), on kuitenkin mukava edes joitain ressin vähentäjiä sisällyttää mukaan kuten siis sen ettei tarvitse alkaa muksujen kanssa valkkailemaan ruokapaikkaa ja pohtimaan syövätkö he sitten maksettuja annoksia kuitenkaan.

Alla on jokunen kuva reissusta ruokiin ja juomiin painottuen, ja niiden oheen kirjailen muutamia ajatuksia ja kokemuksia. Yleisellä tasolla kuitenkin sanoisin, että tämänkertainen all inclusive -ravintola ja sen tarjonta aamupalalla ja päivällisellä (sekä parilla lounaalla) ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edellisellä matkallamme. Ravintola oli ruuhkainen ja äänekäs, jotka toki tavallaan odotettavia ominaisuuksia olivatkin suurelta lapsiperhehotellilta mutta silti vähän yllättäviä edelliskerran kokemuksiin verrattuna. Varsinaisia jonoja pystyi välttelemään kun suuntasi eri tiskeille, joita oli runsaasti aivan liiallisten ruokalajien tarjontaan. Sen sijaan erinäisiä väistelyliikkeitä kolarien välttämiseksi joutui tekemään ihan tarpeeksi. Ruoan esillepano oli oikein hienoa, ja uudenvuoden illallisella erityisesti panostettuna jopa juhlavaa ja todella komeaa. Kuten mainittuna, ruokalajeja oli tarjolla ”ihan sikana”, eli käytännössä jopa vähän liikaakin. Sen sijaan ruokien vaihtelevuus oli itselleni pettymys. Joo, tokihan joka ilta taisi olla erilainen lihaköntsä, josta kokki oli livenä veistelemässä asiakkaille paloja. Ja tokihan aamupalalla oli eri aamuina vaihtelua bratwurst -henkisten nakkien, chorizotyyppisen makkaran ja englantilaisen makkaran välillä mutta silti jotenkin alkoi tarjonta vähän tympäisemään. Apukokki nosti esiin ruokien turhan miedon maustamisen ja se on kyllä totta: iso tarjonta ja vähän kaikki maistui samalta… Piristävän poikkeuksen tähän kaikkeen teki yhden illan illallinen toisessa ravintolassa, jossa oli tarjolla välimerellinen tapashenkinen alkupala ja päälle maukas pihvi – tämä kuului all inclusiveen kertaalleen käytynä. Täytyy sanoa että tuo oli kyllä koko reissun maukkain ruoka. Juomapuolesta sen verran, että hanoista sai hakea niin limut, oluet kuin viinitkin, ja aika bulkkitavaraahan viinikin oli. Kertaalleen otettiin vähän parempaa vinoa pullo, jonka sai reilun vitosen lisäpanostuksella. Iltaohjelman kanssa yritin käydä drinkkilistan ilmaisjuomat läpi ja ihan ok:han nekin olivat, mutta varmaan pienellä rahalla olisi vähän parempiakin saanut. Niin ja mitä olueen tulee, niin paikallinen Tropical tuntui olevan vallitseva plaatu joka paikassa. Hotellin vierestä löytyneestä hyvin pienestä norjan baarista sentään sai Heinekenia, muuta ei sitten sielläkään ollut.

Hups, tulipas tuossa äsken ehkä turhankin negatiivisen tuntuista tekstiä. Tokihan loma oli kaikkinensa onnistunut ja aivan kelvollista tarjontakin. Ihan mahtavaa oli nautiskella 24 asteen lämmöstä lisättynä pilvettömällä auringonpaisteella. Niin ja reissuun osui omat 4-kymppisetkin joten vähän juhlan aihettakin oli. Kiva reissu kaikkinensa ja kannatti taas lähteä!

 

Iltaohjelmaa oli tarjolla joka ilta niin lasten kuin aikuistenkin makuun. Oli taikuria ja akrobaattia ja aika paljon musiikkipainotteista menoa ja meininkiä. Ohjelman kylkeen oli mukava ottaa aina jokin jälkiruokadrinksu, jonka sentään sai yleensä ihan lasiinkin kun päiväsaikaan joutui juomansa juomaan käytännössä koko ajan muovimukeista.

20171229_202449.jpg

Jälkiruokapöytä oli aika komea näky jokaisella ruoalla. Vaivaa oli nähty yksittäisten leivostenkin tekemiseen, vaikka toki suurin osa herkuista oli isommista levyistä leikattuja tai kulhollisia. Tosin herkkujen syönti jäi aika vähiin kun oli kuitenkin vetänyt navan täyteen ruokaakin, ja usein jälkiruoaksi meni ennemminkin pari palaa manchegoa tai muuta juustoa kenties pienellä hillolisukkeella viimeisteltynä

IMG_20171230_195934_682.jpg

Jälkiruokiin kuului myös suklaasuihkulähde, joka taisi pienellä variaatiolla olla tarjolla jokaisella illallisella. Tai no, muksuilla tuo suihkulähde taisi ainakin puolet reissusta kuulua myös heidän alkupalalähteekseen dipatessaan vähän vaahtokarkkeja ja/tai hedelmiä ensimmäiseksi vatsantäytteeksi…

IMG_20171230_195934_681.jpg

Aika vähän tuli loppujen lopuksi istuskeltua aurinkotuolilla, mutta sen verran kuitenkin että yhden suhteellisen rennon lomareissun ja helteisen vaikutelman antavan kuvan sai aikaiseksi 😀 Tuoleja oli tarjolla ihan riittävästi mutta porukkaa kuitenkin niin paljon että ihan altaiden viereen ei juurikaan meidän aikatauluilla päästy

20171231_124544.jpg

Uudenvuoden aattona oli koristeluun käytetty aikaa, vaivaa ja salaatteja aika paljon enemmän kuin muina iltoina. Myös ruoassa oli pientä panostusta, ja rapuja ja muita äyriäisiä oli tarjolla aika paljon. Näiden syöminen ei varsinaisesti ole ihan sitä ominta itseäni, mutta jotain uutta sai kuitenkin mukavasti kokemuksina näistäkin

20171231_185237.jpg

Myös koristeluissa oli käytetty mereneläviä (tai -kuolleita) runsaalla kädellä

20171231_185738.jpg

Padano -juusto oli aseteltu kivasti ei mihinkään kippoon kuten ensivaikutelmasta ensin ymmärsi, vaan juusto itsessään toimi myös kippona valmiiksi hienonnetulle juustolle.

20171231_192246.jpg

Uudenvuoden illallisella oli myös spesiaalina tarjolla sushia, ja siitä iso käsi! Siinä oli kokilla hommaa kerrakseen kun ihmismassat hakivat susheja lautasilleen

20171231_192319.jpg

Las Palmasissa poikkesimme paikallisessa ostoskeskuksessa pienellä shoppailureissulla yhtenä päivänä. Ostari itsessään oli ehkä hienoinen pettymys, mutta oli siellä sentään yhteen kerrokseen saatu aika laaja kattaus ruokapaikkoja. Menimme tosin helppoon ”kaikkea mahdollista listalla” -paikkaan ja koitin tilata jonkun täytetyn leivän mutta sainkin näemmä täytetyn croisantin. No mikäs siinä, ihan hauska kokemus sinänsä, mutta oli kyllä aikamoinen lötköpötkö tuo croissant, mutta ranujen kastike oli maukas!

20180102_133738.jpg

Itse pääsin myös Apukokin kaiketikin osana synttärilahjaani kustantamana matkanjärjestäjän retkelle katsastamaan jalkapalloakin! Kyseessä Espanjan cupin neljännesvälierämatsi Las Palmas – Valencia, joka päättyi 1-1 ja ratkaisu haettiin myöhemmin Valencian kotikentältä. Oli kiva kokemus päästä käymään paikallisella stadikalla, joka oli sinänsä ihan komea paikka. Harmillisesti stadion oli vain puolillaan yleisöä, joten mitään mahtavaa tunnelmaa ei päässyt kokemaan. Pelimakkara meni tällä kertaa hot dogin muodossa – sekin oli kylmä. Tässä mielessä Veikkausliiga vie voiton!

IMG_20180103_200955.jpg

Yhtenä iltana päästiin tosiaankin illastamaan paremman ravintelin puolelle ja tähän kuvaan päätyi tapaslautasista juustot ja oliivit, jotka sinänsä olivat ehkä tylsimmät saaduista annoksista verrattuna esimerkiksi perunoihin paikallisilla kastikkeilla tai friteerattuihin munakoisoihin.

20180104_200017.jpg

Ja loppuun vielä samaisen, itse asiassa viimeisen illallisen jälkiruokalautanen, jonka kaikki elementit olivat todella maukkaita ja annoin kuvassa vilahtavalla palautelomakkeellakin täyden kympin!

20180105_175111.jpg

 

 

21.12. Leivän leivon (joululimppua ja sämpylää)

Männä päivinä oli ohjelmassa vähän leivän leipomisia. Sämpylöiden teko oli ollut takaraivossa jo pidempään ja joululimppu taas oli jostain syystä aikalailla ajankohtainen tekele 😛 Joululeipää olenkin tehnyt jo monena vuonna ja taisinpa viime vuonnakin aiheesta tänne kirjata. Kirjaan nyt uudelleenkin, sillä tein vähän uudenlaista kokeilua, vähän niinkuin viimeksi uhkasinkin.

Sämpylät:

Mennään kuitenkin ensin sämpylöihin. Huomasin Instan puolella aiemmin kuinka voitajasuolaa -blogin Mika oli tehnyt sämpylöitä, ja arvelin että sieltä varmaan joku reseptikin löytyisi. Ja niinhän sieltä löytyikin, vaatimattomasti maailman parhaiden porkkanasämpylöiden nimellä: http://voitajasuolaa.blogspot.in/2015/02/maailman-parhaat-porkkanasampylat.html. Varmaankin resepti tuolla säilyy mutta otan tähän itsellenikin sen kuitenkin talteen:

5 dl Vettä
3 isoa Porkkanaa raastettuna
10-12 dl Vehnäjauhoja
1dl Kaurahiutaleita
25g Hiivaa tai pss Kuivahiivaa
1 rkl Siirappia
3 tl Suolaa
1/2 dl Rypsiöljyä tai Hyvälaatuista Oliiviöljyä 

Käytä reilusti kädenlämpöistä vettä varsinkin jos käytät kuivahiivaa (herätyslämpö 42°c). Huomaa, että jos porkkanaraaste on jääkaappikylmää niin se laskee veden lämpötilaa reilusti. Lisää kuivahiiva/liota tuorehiiva. Lisää seuraavaksi porkkanaraaste, siirappi, suola ja kaurahiutaleet. Sekoita.
Lisää seuraavaksi n.5dl jauhoja. Lisää loput jauhoista vähitellen ja vaivaa taikinaksi. Lisää myös öljy loppuvaiheessa.
Taikina saa jäädä hieman löysäksi niin sämpylät säilyttää kuohkeutensa. Kohota liinan alla 45-60min.
Lämmitä (kiertoilma)uuni 225°c
Levitä pöydälle reilusti jauhoja ja jaa taikina 10-15 osaan ja pyörittele sämpylöiksi. Laita sämpylät uunipellille leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla vielä parikymmentä minuuttia.
Paista uunissa 15-20min kunnes sämpylät ovat kauniin kullanruskeita.
Anna sämpylöiden hieman jäähtyä liinan alla ennen leikkaamista

Tein itse käytännössä ihan täsmälleen reseptin mukaisesti, ja täytyy sanoa että tuli yhdet parhaista sämpylöistä mitä olenkaan väsännyt. Sen huomasi jo taikinaa kohottaessakin, että nyt taitaa tulla kunnollisen kokoisia ja kuohkeita sämppejä. Paiston jälkeen kuori oli pikkuisen rapea, which is good ja sisältä mukavan pehmeä. Raastoin, eikun se olikin Apukokki joka raastoi porkkanan aika pienellä terällä ja niinpä ei nirsommallekaan muksulle osunut porkkanat silmään ja söi ennakkoluulottomasti ja piti kovasti. Parhaimmillaanhan nuo olivat heti tunnin-kahden sisällä, mutta vielä seuraavinakin päivinä ihan hyvin maistui, joskin vähän kuivaksi siinä vaiheessa veti, mutta kunnon täytteillä oli oikein mainioita sämpylöitä. Itse tein tuosta taikinasta 16 sämpylää, taiteellisen epätasaisen kokoisina 😀 Niin ja huomio toisessa kuvassa taustalla näkyvään, salaperäiseen puolalaiseen joulukakkuun, jonka reseptiä ei ainakaan tänäkään vuonna vielä paljasteta Apukokin toimesta laajemmalle jakelulle. Ehkä ensi vuonna…

20171217_151032.jpg

20171217_175225.jpg

 

Joululeipä:

Tykästyin jo useampi vuosi sitten tähän Sivumaun reseptiin joululimpusta: https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/sivumaku/blogi/joululeipakimara-osa-3-ihan-paras-joululimppu/6235416#gs.kRfeBw0. Jotenkin tuo reilu appelsiinisuus tekee tästä aikalailla erilaisen kuin monista muista limpuista. Viime vuonnahan tein myös toista, piimäpohjaista joululeipää ja vähän ennakoin josko jonkinlainen sekoitus olisi parhainta ikinä. No nyt sitten kokeilin vähän tehdä välimallia.

Pohjaksi otin käytännössä tuon Sivumaun reseptin, mutta korvasin appelsiinimehusta noin 3-3.5 desiä piimällä. Lisäksi jätin appelsiininkuoren pois (no okei, se jäi pois kun ei ollut huomannut ostaa moista). Toisena muutoksena lisäsin fenkolin lisäksi myös hieman kuminaa tuon taannoisen toisen reseptin pohjalta. Hienonsin näitä molempia siemeniä morttelissa niin että yhteensä näitä oli noin 2rkl.

Taikinan teko oli yhtä helppoa kuin aina: kaikki vaan sekaisin ja sitten vähän habaa kehiin että jaksaa sekoittaa loppuun asti. Vehnäjauhoja en sen kummemmin mittaillut mutta omasta mielestä niitä on siinä vaiheessa tarpeeksi kun sekoittaminen alkaa tosiaan käydä vähän raskaaksi ja tulee ensimmäisen kerran mieleen että kestääköhän sekoitinväline ehjänä. Voi olla että jauhoja tuli pikkuisen liikaa, sillä lopputulos oli hieman kuivempi kuin aiemmin, ja sen ehkä huomaa tuosta kuvastakin kun leikatessa leipä pikkuisen murenee – yleensä ei. Taikina on kyllä mahtavan tuoksuinen ja hienon näköinenkin. Perinteiseen tapaan sain tuosta taikinamäärästä kolme 1.5 litran vuokaan tehtyä leipää kasaan.

Entäs sitten se maku? No sehän oli ihan ok. Mutta. Ei ollut yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Ei tainnut piimä tehdä parannusta vaan vähän hävitti hedelmäisyyttä ja ehkä vähän sitte sekoittikin makumaailmaa. Oikein maukastahan tämäkin oli ja parhaimmillaan pelkän voin kanssa (kun ei ollut mitään graavilohta tai vastaavaa ja näiden kanssa saanee maistaa sitten jouluna, jota varten pistin 2/3 leivästä pakkaseen). Ehkäpä kuitenkin ensi vuonna palaan tuohon pelkkää appelsiinimehua sisältävään reseptiikkaan. Laitetaan vielä tämäkin varuksi itselle talteen tuonne kuvien alle. Iloista joulunodotusta kaikille!

20171218_191508.jpg

20171218_191825.jpg

20171218_202038.jpg

20171218_214758.jpg

1 l appelsiinimehua
3 dl ruisjauhoja
3 dl ruisleseitä
3 dl kaljamallasta
3 dl tummaa siirappia
1 kg vehnäjauhoja (13-14 dl)
2 palaa tuorehiivaa
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
1 rkl fenkolinsiemeniä jauhettuna
1,5 rkl suolaa
(siirappivettä voiteluun)

Sekoita ainekset yhteen ja anna kohota 1,5 h. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele leipävuoat ja kaada taikinaa hitusen yli puolenvälin (se kohoaa uunissa). Paista 1,5 h. Voit voidella taikinaa tunnin kohdalla siirappivedellä, jos jaksat/muistat. Hyvää tulee ilmankin. Testaa leivän kypsyyttä loppuvaiheissa tökkäämällä keskelle hammastikulla. Mikäli tikkuun ei tartu taikinaa, on leipä valmis.