04.12. Testissä: Mikrokanapekoni

 

Meikäläiselle on kehittynyt aika hyvä bongaussilmä ruokakaupan oransseille alennuslapuille. Miksipä sitä ei edullisemmalla ostaisi jos kerran mahdollista, ja usein aika hyvin on pystynyt menua sitten tunaamaan oranssien ostosten perusteella. Ja toki pakastaminen on oikeasti aivan hyvä keino saada lisäaikaa vaikka minkälaiselle ruokatarvikkeelle.

Tällä kertaa bongasin osuuskaupan hypermarketista alennuslapulla varustetun mikrovalmiin kanapekonin. Siis minkä!? Tuhahdin ja jatkoin matkaa mutta sitten pohdin uudelleen ja tulinkin siihen tulokseen että simpura, miksenpä kokeilisi sittenkin, etenkin kun halvalla kerran saa. Ja sopivasti oli viikonloppu niin ajattelin että kokeillaanpa tästä sitten rauhalliselle ja pidemmälle sunnuntaiaamupalalle uudenlaista pekonia. Täytyy tunnustaa että odotukset eivät kovin korkealla olleet.

Ohjeen mukaan pakkaus nakataan mikroon sellaisenaan (huom, avaamatta) ja annetaan aallottua 4-6 minuuttia. No sinne meni ja ajastin plingahtamaan 5.5 minuutin päästä. Hyvin pian tuli popcornin valmistus mieleen, sillä mikrosta alkoi kuulua samanlainen rätinä ja pauke. No rasvahan se siellä oletettavasti rätisi. Ja pussikin alkoi laajeta ihan mikropopcornpussin tapaan ja lopuksihan se sitten yhdestä saumasta poksahti aukikin. Onneksi ei kuitenkaan kovin paljoa rasvaa tullut ulos. Pakkauksessahan mainostettiin tämän olevan siisti tapa valmistaa pekoni. Pakkauksessa oli 4 siivua ja näistä 2 tuli rapeiksi ja 2 jäi vähän turhan pehmeiksi. Maku ei juurikaan poikennut tavallisesta possupekonista vaan oli samankaltaisesti rasvainen ja suolainen. No ehkä ei ihan niin suolainen kuin tavallinen pekoni. Tuoksu oli myös aika hyvä. Ulkoasu oli jännän kirjava ja jos olisi luullut tämän olevan tavallista peksaa niin olisi näyttänyt hyvinkin epäilyttävältä. Pekoni maistui niin Apukokille kuin muksuista normaalia pekonia syövällekin, joskin hän vaati saada rapeamman version itselleen. Täytyy myöntää että oli positiivisesti yllättynyt kokonaisuudesta: periaatteessa tätä voisi tehdä uudelleen, mutta toisaalta oikeankin pekonin valmistus uunissa on niin helppoa että ehkäpä siihen tulee taivuttua ennemmin. Toki onhan mikrotus huomattavasti energiaedullisempaa kuin uunin käyttö.

IMG_20171203_110436_769.jpg

IMG_20171203_110436_771.jpg

Mainokset

03.12. Marraskuun mainiot

Ooops! Marraskuussa näiden kuvakoostepostausten lisäksi vain yksi muu kirjoitus(joskin sitäkin parempi toi palapaisti – kannattaa kokeilla ;D ). Niin, en ole tainnut ikinä tehdä yhtä paljon töitä kuin marraskuussa. Onneks pahin ruuhka sillä tiellä taitaa olla nyt ohi ja Jouluun valmistautuminen onnistuu vähän stressittömämmin. Mutta eipä ole ollut yhtään innostusta edes avata konetta kotosalla, saati sitten kirjoitella mitään blogin puolelle. Itse asiassa kokkauskin on ollut hyvin ylimalkaista perussafkaa, jossa tietenkään sinänsä ei ole mitään vikaa. Instan puolelle on sentään saanut välillä jotain kuvia laiteltua ja kasataan tähän nyt kuun vaihteeseen totuttuun tapaan pieni kollaasi pienien tarinoiden kera. Iloista Joulukuun alkua itse kullekin säädylle ja lupaan että alkaneen kuun aikana ei ainakaan vähempiä postauksia tule kuin marraskuun pimeydessä.

 

Lapset saavat onneksi nykypäivänäkin koulussa / päikyssä jauhelihaperunasoselaatikkoa. Tuo oli itselläni yksi suosikeista kasarilla ja ysärillä ja muksuille tuntuu myös maistuvan. Kyselin että pitäisikös kotonakin tehdä ja äänestys oli yksipuoleisesti valmistamisen puolella, joten sehän piti sitten tehdä. Onnistui muuten hyvin, mutta vuoka uhkasi jäädä pieneksi. Reseptejä etsiessä tuossa näytti olevan kahta koulukuntaa: joko kaikki sekoitettiin iloisesti tai sitten tehtiin vähän lasagnemaisesti kerroksittain – itse suosin vähän jälkimmäisen kaltaista. Katsotaan saisiko tästä oman postauksen vielä aikaiseksi (päivitys: hah, olikin jo tämän näköjään postannut lokakuussa eli kuvakin on jo niin vanha. Ihan sekaisinhan tässä jo näemmä menee, mutta menköön ja jätetään nyt tähän kun jo tuli laitetuksi)

IMG_20171029_190258_009.jpg

 

Likan poseerauskuvassa tarkoitus oli lähinnä mainostaa lehtikaalia, joka maistui etenkin hänelle oikein hyvin. Jätkä ei oikein tainnut edes haluta maistaakaan. Itelleni ja Apukokille toki meni hyvin ja hups vain meni pussillinen lehtikaalia uunissa rapeutettuna suolan ja pippurin kera.

20171106_193006.jpg

 

Marraskuun kotiburgeritkin mentiin aitaa hipoen käyttäen valmiita sämpylöitä (Akseli Herlevin yhteistyösämpylät on tähänastisista markettien valmissämpylöistä parhaat ikinä), valmiita pihvejä(!!?!) eikä mitään omia kastikkeitakaan tehty. Sentään kasviksiksi rinnalle saatiin ekaa kertaa broccolinia mutta sekin ihan vain au naturel. Edistysaskel kuvan annoksessa oli se, että jätkä suostui ottamaan burgerin väliin myös salaattia ja tomaattia kun yleensä saa laittaa vain pihvin ja ketsupin…

20171115_165220.jpg

 

Omaa monipuolisuutta, värikkyyttä ja mielikuvituksellisuutta ruoan suhteen onneksi ruokkii mahdollisuus käydä kunnon lounailla. Tässäkin taas esimerkki yhdeltä torstailta, kun hernari olikin vedetty sosekeiton muotoon ja salaattibuffetinkin tarjonnassa oli väriä yllin kyllin. Tämän kattauksen sai aikaiseksi Tammerin puistossa, jossa salaatti- ja keittobuffet on edelleen takuuvarma.

IMG_20171116_111749_153.jpg

 

Marraskuu = pikkujoulukuu! Eli firman joulujuhlatkin oli, ja hauskaa oli. Kuvat kuitenkin jätetään alkuillan aikaan eli ruokailuvaiheeseen. Vähän paremmat ja monipuolisemmat salaatit ja muuten päälle normaalihko jouluruoka laatikoineen ja kinkkuineen. Salaattiosio paras, laatikot kakkosena ja kinkkuhan näissä usein jää vähän heikoksi.

20171117_183616.jpg

 

…ja pikkujoulujen jälkeisenä päivänä oheisenkaltainen pyttipannu maistui aika hyvältä. Makkaroina oli paria erilaista vähän mausteisempaa makkaraa niin toimi kyllä oikein hyvin.

IMG_20171118_180243_445.jpg

 

Ja koskapa pikkujoulun kinkku ei oikein ollut mistään kotoisin niin pitihän sitä koittaa pistää kotona paremmaksi ;P 3.5 kilon kinkku kesti paistaa yllättävän kauan, joskin epäilen vähän paistomittarin toimintaakin. Joka tapauksessa tuli kyllä kivan mureaa, ja makukin oli oikein hyvä, suolaa juuri sopivan verran. Koko kinkun rakenne oli vähän huono – varmaankin iso kinkku potkalla pysyy paremmin kasassa kuin tällainen luuton pössäytys. Rinnalle tehtiin myös perunasalaatti ylijäämäperunoista ja tästä tuli kyllä oikein hyvä, nimenomaan kastikkeensa osalta. Toivottavasti muistaisin vielä inspiraatioreseptin tähänkin niin voisi vielä erikseen tästäkin kirjoittaa.

20171126_201752.jpg

08.11. Palapaistia Äipän ohjeella

Makumittari: ****

Muksumittari: ****1/2

 

Entisaikaan äidin reseptit kirjoitettiin ruutupaperille tai johonkin reseptikirjan sivustoille. Nykyisellään homma menee paljon helpommin kun voi vaan kilauttaa matkapuhelimella huolimatta siitä missä äippä menee ja myöhemmin reseptin voi tallettaa sähköisessä muodossa vaikkapa Kuhan Söin (Ja Join) -blogiin 🙂

Oli jo jonkin aikaa ollut mielessä tehdä samanlainen lihakastike joka taas edellisellä kerralla kotopuolessa käydessä oli tarjolla. Tuo kun oli muksujenkin mielestä oikein hyvää ja sopivan selkeää ruokaa. Nytpä sitten osui silmään kaupassa käydessäni paahtopaistikimpale, joka taisi olla tarjouksessakin, joten nappasinpa sen sitten matkaani. Sitten tosiaan ei kysytty yleisöltä eikä otettu fifty-sixtyä vaan kilautettiin vaan Äipälle että mitenkäs se kastike oikein valmistettiinkaan. Ja vastaushan kuului kutakuinkin näin:

  1. Pilko paisti sopivan kokoisiksi palasiksi, joka omasta mielestäni on noin 2-3*2-3cm. Näin lihat eivät vielä paistaessa pienene liikaa. Itselläni oli noin 1.5 kilon kimpale jotakin erikoispaistia, joka oli valmiiksi punaviini-rosmariiniseoksessa maustunut
  2. Ruskista lihojen pinnat kiinni pannulla, muutamassa erässä että kaikki saavat riittävästi pannun huomiota. Oma huomio: käytä tarpeeksi kuumaa pannua että homma ei mene miksikään lihan keittelyksi vielä tässä vaiheessa
  3. Kaada lihat ja paistonesteet isohkoon kattilaan
  4. Lisää haluamiasi mausteita, mutta ainakin maustepippureita ja suolaa on syytä laittaa. Itse laitoin lisäksi paprikajauhetta, puolikkaan perinteisestä lihaliemikuutiosta sekä muutaman laakerinlehden ja lisäksi hieman jauhettua valkopippuria
  5. Lisää muutama sipuli. Minkä tyyppisiä vaan. Itse laitoin shalotti- ja punasibbeä
  6. Lisää kattilaan vettä niin paljon että lihat juuri ja juuri peittyvät. Muistathan huuhdella paistinpannun vedellä ja kaadat nekin mukaan
  7. Kuumenna kiehuvaksi, pienennä lämpötilaa keskilämmön alavaiheille ja anna kiehua kannen anna 2-3-4 tuntia. Mitä kauemmin, sen parempi
  8. Lisää lopuksi hieman, eli vaikkapa 1 desin verran ruoka-/kuohukermaa ja lisäksi saosta keitosta vaikkapa vehnäjauhovesiseoksen avulla
  9. Valmista haluamasi lisukkeet odotellessa, lisää palapaistikin lautaselle ja syö niin että napa rutisee. Meillä tuli lisukkeet Apukokin toimesta, joka valmisti pellillisen uunijuureksia sekä ison kulhon vihersalaattia mausteöljyisellä fetalla. Nam! Lisäksi lähinnä muksujen takia valmistettiin ”ihmeriisiä” eli kvinoaa.

Valmistusprosessi ei mennyt ihan nappiin itsellä kahdesta syystä: aikataululliset syyt pakottivat kytkemään virrat pois liedeltä noin 2 tunnin kohdalla ja taas siitä tunnin päästä jatkettiin keittämistä tunnin verran. Olisi ehkäpä ollut parempi saada kertarysäyksellä koko keittoaika(?) Toinen oli astetta isompi epäonnistuminen, kun saostaminen ei oikein tahtonut onnistua ja täytyy myöntää että jauhopaakkuja tuli jonkin verran mukaan. Yksi vaihtoehto olisi kaiketi voinut olla lisätä jauhoja jo suoraan lihojen päälle ennen kuin koko kypsennysvaihe alkoi. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla sitäkin. Kenties sillä tavalla varsinaista kastiketta olisi tullut vähemmän, sillä nyt nestettä jäi vähän liikaakin kattilaan. Toki tuosta on odotettavissa aika hyvää kastiketta keitetyille perunoille vielä vähän myöhemmin…

Maku ei mielestäni ensikattauksella ihan vetänyt vertoja Äipän tekeleelle. Toisaalta siellä on yleensä tarjolla perunaa tämän kanssa ja ehkä maku olisi sen kanssa ollutkin vähän erilainen. Tähteinä syödessä maku oli tiivistynyt entisestään ja oli omasta mielestä vielä pikkuisen parempi. Apukokkikin taisi tykätä mutta jauhopaakut saivat ansaitun huomionsa 😀 Muksuille maistui oikein hyvin niin paisti kuin ihmeriisikin, joten tätä todellakin tullaan tekemään joskus toistekin. Aikaahan tämä jonkun verran vaatii joten on sopivaa sunnuntairuokaa, ja kieltämättä tähän syksyiseen maisemaan sopii jotenkin paremmin kuin kesähelteille.

 

20171105_121403.jpg

20171105_122455.jpg

20171105_123019.jpg

20171105_181158.jpg

04.11. Lokakuun loimautukset

Lokakuu meni ja lumet tuli. Taitaa vaan olla pakko hyväksyä tosiasia että kesä on tältä vuodelta jo taaksejäänyttä aikaa. Syksyn kanssa taitaa olla vielä vähän siinä ja tässä, että joko sekin meni vai voisikos tässä vielä jokusen viikon kuvitella syksyä elelevänsä. No, nythän nuo lumet taitaa hävitä tältä erää joten saapa nähdä koska taas seuraavat tulee. Tässä taasen joka tapauksessa pieni kuvakooste viime kuulta postausten ulkopuolisten kuvien osalta.

 

Tampereen oma synttäripäivä eli Tamperepäivä oli taas lokakuun alussa. Käytiin synttärikahvilla kaupungin parhaiden munkkien äärellä, Pyynikin näkötornin kahvilassa. Toki täytyy myöntää että Nekalan kahvila-konditoria Marin munkit on lähestulkoon samalla tasolla.

IMG_20171001_121318_114.jpg

 

Sipsejä tuntuu nykyisellään olevan vaikka kuinka ja paljon erilaisia. Näitä kaikilla mausteilla -sipsejä tuli syötyä jo joskus aikaa sitten ja nyt taas osui pitkästä aikaa silmään niin pitipä napata mukaan. Noissa on kyllä mielenkiintoisesti saatu sinappiketsuppikurkkusalaattisekoitus maistumaan yllättävänkin osuvasti. Ja uutena näköjään sipsipusseihinkin on tullut seuranta raaka-aineiden alkuperälle eli perunantuottajan leimaukset.


IMG_20171007_214746_183.jpg

 

Syysloman aikaan oli taas vuorossa gastropubipäivä, ja pääsimmepä Apukokin kanssakin käymään Tuulensuussa maistelemassa puoleen hintaan takuuvarmaa tavaraa. Pitää muistaa koittaa seurata gastropubien sivuja, että koska näitä taas seuraavan kerran onkaan.

IMG_20171016_174538_793.jpg

 

Syyslomalla tuli taasen käytyä Peurungan kylpylässä yhden yön reissulla. Siellä megalomaanisen uiskentelun päälle tuli syötyäkin megalomaanisesti buffetista, ja ohessa kuvatus jälkiruokapöydän antimista omalle lautaselle kipattuna. Reissussa olikin pientä julkkisbongausta kun J-M Latvalakin oli paikan päällä seuraavana päivänä ajettavan Peurunkarallin takia.

IMG_20171020_194256_205.jpg

 

Syksyhän tarkoittaa monille myös flunssaa. Harmillisesti niin myös meikäläiselle tänä syksynä 😦 Tätä kirjoittaessa alkaa olla pian jo 2 viikkoa täynnä nuhaa ja yskää, mutta onneksi pientä suuntausta parempaan on havaittavissa. Olen koittanut lääkitä itseäni kaikenlaisella kotikutoisella, myös pariin kertaan pikkunapsulla XO:ta

20171023_210908.jpg

 

Yksi intialaista alkuperää oleva työkaveri kehui Chapati -leipiä jo kesällä lounastellessamme. Nyt kun kerrankin sattui marketissa osumaan silmään niin nappasin Santa Marian chapati -paketin matkaan. Muksut eivät tietenkään lämmenneet ajatukselle lohi-chapatista, joka paketin kyljessä on ohjeena mukana. Näinpä mentiin aika perinteisellä kanatortillameiningillä, mutta täytyy sanoa että nämä chapatit olivat kyllä astetta täyteläisempiä ja pehmeämpiä kuin tavalliset tortillat. Näitä taidan jatkossakin ostaa mieluummin, kun vaan muistaisinkin…

20171028_115515.jpg

30.10. Kurpitsa-papusalaatti

Makumittari: ****

Muksumittari: 1/2

Sattuipa sunnuntai-aamupäivällä osumaan silmään maikkarilta Makujen Viikonloppu, jossa valmistettiin kivannäköistä kurpitsasalaattia. Tarkkaanottaen tuo taisi olla paahdettu kurpitsa-papusalaatti fetalla, jonka alkuperäinen resepti löytyy kokonaisuudessaan täältä. Salaattiin tuli ajankohtaisesti kurpitsaa sekä erilaisia papuja, fetaa sekä siemeniä. Kaupassa sitten ruokavalmistuksia pohtiessa tämä palasi mieleen kirkkaana ja tehtiinpä päätös kokeilla samanmoista. Itsellä olikin jo jokusen päivän ollut mielessä kurpitsan valmistaminen ja tästähän se sitten samalla kärpäslätkällä iskeentyi.

Valmistus käynnistyi kurpitsan valmistamisella: myskikurpitsa kuorittiin, vapautettiin siemenistä ja viipaloitiin aika isoiksi lohkoiksi. Sitten uunipellille ja sekaan öljyä, pippuria ja suolaa. 220 asteeseen vartiksi. Kurpitsan paahtuessa vihreät pavut pääsivät nopeaan kiehautukseen ja valkopavut puolestaan valutukseen. Ohjeessa olleen kurpitsansiementen sijaan käytettiin vähän yleisempää salaattisiemensekoitusta, mutta nämäkin toki paahdettiin erikseen pannulla. Sitten ei muuta kuin kasausvaiheeseen, eli pohjalle nakkasin babypinaattia sekä jääsalaattia. Seuraavaksi kurpitsalohkot, sitten molemmat pavut. Tämän jälkeen yrttiöljyssä lionneet fetakuutiot ja perään siemenet. Aivan lopuksi sitten yhteen sekoitetut fetan öljy ja puolikkaan sitruunan mehu kaadettiin marinoivaksi kastikkeeksi. Ja pikkuisen lehtipersiljaa vielä somisteeksi.

Salaatti on kyllä kivan värinen keltaisen ja vihreän sekoituksena. Ja makukin on oikein mainio. Olen vähän vierastanut kurpitsan käyttöä, mutta sehän on loppujen lopuksi ihan maukas ja sen valmistaminenkin on nopeampaa kuin olen ajatellut – olen laskenut sen yhtä pitkäkestoisesti kypsennettäväksi kuin bataattikin. Öljy-sitruunakastike toi kyllä hyvää makua ja ilman sitä ei salaatti varmasti olisi ollut noin maukas kuin mitä nyt oli. Feta jäi yllättävänkin vaisuksi tässä kokonaisuudessa, mutta tavallaan hyväkin ettei se päässyt mitenkään hallitsemaan makua. Niin Apukokki kuin meikäläinenkin piti kyllä tästä salaatista. Itseni tämä ehkä pääsi vähän yllättämäänkin ja suosittelen kyllä tätä kokeilemaan jos yhtään kurpitsa nappaa. Muksuthan eivät käytännössä uskaltaneet edes maistaakaan – nuorempi lähinnä halusi syödä / juoda sitruunan toista puolikasta… Noh, ehkä vielä joku päivä ennakkoluulot heilläkin karisevat kuten isälläänkin (joskus varhaisaikuisuudessa…)

 

IMG_20171029_142614_936.jpg
20171029_185539.jpg

29.10. Jauhelihaperunasoselaatikko

Makumittari: ***1/2

Muksumittari: ****

Ommuute pitkä sana! Saa käyttää hirsipuuta pelatessa. JLPSL kuten tuon otsikon ruoan voisi näppärästi lyhentää on yksi muksujen suosikkiruoista päikyssä / koulussa. Ja itse asiassa kun vuosikymmenten taaksen muistelee niin oli se kyllä omienkin suosikkiruokien listoilla kouluaikaan. Ja muksut tätä tilasi kotonakin, joten näin syksyisen märän sunnuntaipäivän kunniaksi tämähän oli oikein hyvä ruoka valmistaa. Yleisellä tasollahan kyseinen laatikko on aika yksinkertainen: tehdään perunamuussia ja sekoitetaan se paistetun jauhelihan kanssa ja pistetään uuniin. Aika helppokin tuo toki on, mutta oma vaivansahan muussin vääntämisessä toki aina on. Onneksi Apukokki auttoi taas perunoiden kuorinnassa (ja paljossa muussakin kun otettiin kokkailupäivänä työn alle vähän muutakin) niin itselleni laatikon väsäys oli aika simppeliä.

Googlettelin pohjiksi vähän reseptejä ja tätähän löytyikin monesta eri paikasta aika pitkälti samanlaisena tehtynä, joskin pieniä variaatioita löytyi: jossain laitettiin jauhelihan sekaan myös papuja (no go meidän kentturoille), jossain oli tomaattipyreetäkin ja vedenjakajana näytti olevan ajatus siitä, pitääkö kaikki sekoittaa keskenään vai kasata laatikko kerroksittain vuokaan. Muutama linkkivinkki resepteihin tässä: Peggyn pieni punainen keittiö (täältä vinkki vihreän laittamiseen päälle, mutta simpura unohdin(!#¤%!) sitten laittaa lehtipersiljan muutoin kuin jauhelihan sekaan), Hellapoliisi, Makunautintoja Mimmin keittiöstä sekä Perinneruokaa prkl!, joka yksittäisistä resepteistä oli mun mielestä paras ja otinkin tuonne kuviin siitä talteen muiston.

Valmistus sujui sinänsä ihan ok. Hieman olin hätäinen ottaessani perunat pois kiehumasta ja muussausvaiheessa osa perunoista jäi uskoakseni tästä johtuen vähän kokkareiseksi. Käytin muusiin sekä maitoa että kermaa, sekä voita ja suolaa. Eihän näillä elementeillä voi muuta tullakaan kun makoisaa. Aika löysäksi tein muusin kuten kaikissa ohjeissa mainitaan, mutta taisi ehkä mennä vähän liian liisterimäiseksikin. Jauhelihaan pistin omasta päästä vähän lehtipersiljaa ja muuten maustoin resepteistä löytyvillä paprikamausteella, suolalla ja pippurilla. Oli tarkoitus myös laittaa barbequekastiketta mutta iloisesti unohdin 😦 Kasausvaiheessa pistin ensin kerroksen muusia, kerroksen jauhelihaa ja päälle yhden kanamunan. Sitten uudet kerrokset kaikkia ja vielä lopuksi muusia. Sen päälle oli tarkoitus laittaa korppujauhoa mutta sepä olikin lopussa joten koitin murennella leipäpalan ajamaan samaa asiaa.

Lopputulos oli aivan hyvä. Muutamia turhan isoja perunakökköjä tosiaan seasta löytyi mutta muutoin suutuntuma oli hyvä. Mausteita olisi voinut laittaa lihaan vähän enemmän, ja saman huomioi muksutkin ja isompi lisäili oma-aloitteisesti chilimaustettakin. Pienemmällä oli taas joku kikkailuvaihe menossa ja syönti jäi vähän puolitiehen mutta tulkitsin että maku oli hänenkin mielestä aivan kelvollinen. Apukokkikin näyttää peukkua, joten kaipa tämä onnistumiseksi voidaan laskea!

20171029_134728.jpg

20171029_140712.jpg

 

20171029_144734.jpg

Screenshot_20171029-145035.png

20171029_152118.jpg

24.10. Chorizopasta @Myllärit ja halpa kopio kotona

Lokakuussa oli taas perinteiset Cityn Syö Tampere! -viikot kuten aiemmin mainitsinkin. Samaan syssyyn osui myös syyslomaviikko, ja pääsimme Apukokin kanssa vähän päivällistämään / illastamaan kahdestaankin ja tokihan tarjouksia kannattaa aina käyttää. Tosin myös gastropubpäivä osui samalle viikolle ja se veikin yhden illan huomion (kuva Tuulensuun annoksista Instan puolella) ja näille Cityn viikoille ehdittiin sitten vain yhteen paikkaan, joka tällä kertaa valikoitui Ravintola Mylläreihin. Miksikö? No parista syystä: arvelimme löytävämme Myllärien luota parkkipaikan, teema-annokset vaikuttivat mielenkiintoisilta ja viime visiitistä tuolla on vierähtänyt melkoisen pitkä aika ja muistelimmekin kuinka meikäläinen nimenomaan Mylläreissä söi ensimmäistä kertaa valkohomejuustoa jälkkärinä ja tuo annos oli aivan super!

Parkkipaikka löytyi, ja pienoisen odottelun jälkeen pöytäkin. Salin pöydistä noin kolmannes oli täynnä, mutta tämäkin näytti aiheuttavan ihan riittävästi puuhaa kahdelle henkilökunnan jäsenelle. No miljöö ja palvelu olivat kyllä miellyttäviä ja tuli kyllä heti fiilis että ollaankin taas vähän paremman ravintelin puolella. Silti tarjoilijakin heti mainosti teemaviikkoja eikä yrittänyt myydä kalliimpia annoksia, hienosti toimittu. Kuvasta näkyykin valikoima, joista Apukokki valkkasi chorizopastan ja itse lähdin punajuuririsoton matkaan. Annokset saapuivat aika nopeasti eli keittiön puolella taisi olla alkuillan ruuhkapiikki jo ohitse. Itselleni tuli pieni pettymys, sillä annos vaikutti aika pieneltä. Toisaalta, kun oltiin ehkä astetta paremmassa ravintolassa niin toisaalta ymmärsin annoskoon kärsivän kun hinta oli vedetty alas. Risotto oli maukasta, ja suutuntuma oli hyvä. Risotoissa tuntuu yleensä olevan vaihtelua nesteen määrässä, mutta tässä ei juuri ylimääräistä ollut. Punajuuri oli silputtu pieneksi ja pesto toi todella hyvän ja tärkeänkin lisän makuun. Vähän olisin enemmänkin voinut syödä. Apukokin pasta oli hieman isompi mutta ei mikään mega-annos sekään. Chorizo toi kivan jälkitulisuuden ja muutoin kastike ja muut osiot muodostivat hyvän kokonaisuuden. Apukokki tykkäsi ja tilasi jotain vastaavanlaista valmistettavaksi kotonakin… Kiva oli käydä Mylläreissä pitkästä aikaa ja ruoka oli laadukasta. Ehkä muualla olisi saanut kympillä vähän enemmän, mutta ehkäpä vähän bulkimpaa joten hyvä valinta tämä oli!

20171017_191911.jpg

20171017_192727.jpg

20171017_192025.jpg

20171017_193729.jpg

 

…ja koska Apukokki oli kotiin tilannut jotain vastaavaa, niin yritin sitten jotain sellaista väsäillä. Bongasin kaupassa tarjousmakkaroina vähän mausteisempia kavereita, eli HK Maakarien Güntheriä sekä Snellmanin Salsiccia & Merguez -makkaroita. Olisin ottanut myös kesäkurpitsan kasvikseksi mutta ei ollut(!) joten jouduin tyytymään paprikaan ja sipuleihin. Lisäksi mukaan kaavailin pakasteyrttejä ja pastaksi ajattelin vihdoin käyttää kesällä ostamani Martellin spagetin. Lisäksi ruokakermaa. Nyt kun kirjoitin postauksen niin huomasin ja muistin nuo Myllärien kirsikkatomaatit! Voi simpuran simpura, nehän jäi sitten kokonaan matkasta vaikka olisi käynyt aika kivasti mukaan. Toisaalta, tässä alkoi olla aineksia jo ihan riittävästi ja niitä tuli käytettyä myös ehkä hieman liikaakin verrattuna Myllärien simppelimpään ja siten tyylikkääseenkin annokseen.

Noh, matkaan silti! Ensin sipulit pieniksi ja kuullottumaan, pienellä lämmöllä. Pian perään myös paprika pieneksi pilkottuna. Kun nämä olivat yhteensä olleet pannulla kymmenisen minuuttia, lisäsin myös makkarat sekä yrttejä ja tässä vaiheessa lisäsin vähän tehoja hetkeksi aikaa. Rinnalla aloin myös keittää pastaa ja makkarapannulle puolestaan lisäsin ruokakerman ja jätin hautumaan vähän pienemmällä lämmöllä. Spagetin kypsyessä ruokakerma keittyi kasaan aika sopivan verran ja kastikkeesta tuli vähän paksumpaa. Sitten vaan annokset lautasille ja ääntä kohden. Niin ja tietysti parmesanit pinnalle ennen sitä. No eipä muksuille taas niin kovin innolla ääntä kohden lähtenyt, vaikka sitä ääntä aina välillä riittääkin. Spagu toki meni hienosti mutta kastikkeen kanssa oli vähän nirsoilua havaittavissa. Onneksi sentään sain vanhemman painostettua maistamaan edes noita Nürnbergiläisiä ja mieshän huomasi että ne maistuvatkin hyviltä eikä kerma ole päässyt makua pilaamaan 😀 Muut makkarat toki jätti sitten syömättä, ja pienempi taisi maistaa vain yhden palan Güntheriä eikä tykännyt siitäkään :/ No, minä ja Apukokki kyllä tykättiin! Makkarat olivat tarpeeksi mausteisia tuomaan makua ja kerma ja kasvikset olivat ihan sopivasti tasapainossa. Eipä tuo paprika nyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla sopinut mukaan ja jos tuohon Myllärien annokseen vertaa niin olihan tämä kastike paljon paksumpaa ja sisälsi paljon enemmän tavaraa muutenkin. Eli ei nyt oikein ajatuksena kopiosta tai vastaavasta annoksesta onnistunut, mutta aivan hyvänä pasta-annoksena kuitenkin. Maha tuli täyteen ja tähteeksikin jäi huomiselle lämmitettäväksi. Eli kaikki on oikeastaan aika hyvin.

20171024_163007.jpg

20171024_164243.jpg

20171024_165046.jpg

20171024_165524.jpg

 

20171024_171144.jpg