28.06. Hyvää Juhannusta! Osa II, muurikka ja burgerit

Ykkösosassa oltiin siis Laukaassa ja nyt jatketaan loppuJussin osalta kotosalla. Kokkailua tuli harrastettua pääosin tulen ja grillin äärellä, kun sattui kuitenkin ihan hyviä aurinkoisiakin hetkiä sateiden välissä. Ensin tuli muurikalla paisteltua lihoja ja kasviksia. Noissa ei kai oikein sen kummempaa. Tällä kertaa tuli valittua sekä kanan että possun osalta valmiiksi marinoituja lihoja, joista huuhtelin ylimääräisiä pois. Näillä keinoin kuitenkin saa hyvää makua ilman omaa liiallista ajankäyttöä. Kasviskimaraan tuli uuden sadon perunaa, porkkanaa ja sipulia sekä lisäksi kesäkurpitsaa ja paprikaa. Lisäksi tekaistiin vielä nopsaan kaalilisuke Kokkisodasta bongatun ohjeen mukaan. Tällä keinolla sai hyvin nopeasti hieman erilaisen makuisen kaalilisukkeen – vähän taisi tosin lorahtaa liikaa hunajaa.

Seuraavana päivänä tuli muurikalle taas käyttöä, kun Apukokki ja muksut kävivät taas nokkosmetsällä ja näin ollen tehtiin taas nokkoslättyjä Tatun ja Patun pinaattilättyohjeella. Hyviä oli, mutta simpura kun en hoksannut leikellä nokkosia pienemmiksi niin muutamia turhan isoja sattumia tuli joukkoon… Tästäpä ei tällä kertaa kuvaotoksia tullutkaan joten seuraavissa vain ykköspäivän muurikkatouhut ennen hampurilaisten kimppuun syöksymistä.

20170623_192623

IMG_20170623_200138_498

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä tuli tehtyä hampurilaisia, lisukkeenaan pakastimesta revittyjä lohkoperunoita ja parsakaalia. Se on kyllä jännä kun on itse aikanaan tehnyt todella onnistuneita hampparisämpylöitä, niin silti haluaa etsiskellä uusia vaihtoehtoja. Loppukeväästä tuli tehtyä yksiä sämpylöitä huonolla menestyksellä, ja nyt kaivelin Liemessä -blogista ilmeisen hyvän reseptin. Mutta: huonolla valmistautumisella meillä ei ollut oikeaa hiivaa ja vehnäjauhoja ehkä 2 desiä – niinpä valmistus meni alusta alkaen aika poskelleen ja koitin korvata jauhoja ruisjauhoilla ja gluteenittomilla jauhoilla. Sämpylöistä ei sen enempää (mutta reseptin vika epäonnistuminen tuskin oli). Pihvit tuli valmistettua ihan tavallisesta 17%:sta naudan jauhelihasta, johon tuli joukkoon ainoastaan suolaa ja pippuria, sekä sämpylöiden voitelusta ylijäänyt munavesisoodaseos. Pikkuisen meinasi reunoilta pihvit hajoilla pihvitysvaiheessa, mutta paisto sujui oikein hyvin. Ja lopputulos oli pihvien osalta superhyvä, ehkäpä paras burgeripihvi ikinä itsellä. Veikkaan lopputulokseen vaikuttaneen hyvänkokoisten cheddarsiivujen sekä pienimuotoisen pihvien liekityksen grillin ritiläpuolella pihveistä valuneiden rasvojen loimutessa.

Lisäksi hampparin väliin tuli (balsamicossa, siideriviinietikassa ja sokerissa sekä suolassa) marinoitua punasipulia, helppoa mutta maistuvaa bbq-kastiketta (linkkiohje lähes tyhjässä reseptipankissa) sekä Yhteishyvästä bongattu maailman nopein hampurilaiskastike, jossa hieman reseptiä muokaten yhdistin rahkajogurttia sekä sinappista kurkkusalaattia. Näiden kaikkien kombinaatio näyttää taas kuvassa melkoisen rumalta, ehkä roisiltakin, mutta saattaa se näyttää myös maukkaaltakin. Ja sitä tuo lopputulos ainakin oli! Saattoi olla paras onnistuminen hampurilaisosastolla, joskin itse olisin toki toivonut vielä sämpyläonnistumistakin. No, ehkä ensi kerralla. Joten siihen asti, näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja toivottavasti loppuviikolle ennustetut poutaisemmat päivät todellakin pitävät paikkansa!

20170624_120835

20170624_185417

27.06. Hyvää Juhannusta! Osa I, Peurunka

Iloista keskikesän juhlaa, eli hyvää Juhannusta!! Jaa se meni jo? No joo, saattoihan se toki mennäkin, mutta samanlaista harmaata sadekeliähän tuo tuntuu jatkuvasti pitävän joten mennee toivotukset näin muutamaa päivää myöhässäkin. Näemmä mitä pidemmäs kesä etenee ja valoisa aika lisääntyy, sitä enemmän on myös muuta puuhaa eikä artikkelia tänne interwebbiin ehdi latailla. Tässäpä kuitenkin pienimuotoinen kooste Juhannuksen ajasta, Kuhan söin ja join -näkökulmasta.

Päräytettiin Juhannuksen alla elikkäs menoliikennetorstaina itsellemme uuteen kylpylään, eli Laukaassa sijaitsevaan Peurungan kylpylähotelliin. Tehtiin varaus tänne aika lailla ex tempore, tiedetysti ohiajoreitin varrella olevan sijainnin johdosta ja että olisi edes jotain hieman spesiaalia Jussiksi. Kokonaisuutena Peurunka olikin aika kiva paikka – ainakin nyt oli rauhallista ja tilavaa, altaat oli oikeastaan tosi sopivankokoisia ja -syvyisiä meidän lähestulkoon uimataitoiselle 7-vuotiaalle ja rohkean innokkaalle 4-vuotiaalle. Ainakin näin rauhallisena ajankohtana myös aikuisten hermot ennemminkin lepäsivät kuin kiristyivät, joka olisi voinut olla mahdollista megalomaanisten lapsimäärien paikassa. Peurungassa olisi myös mahdollista monille muille liikuntamuodoille, mutta tuli harjoitettua ainoastaan yksittäinen kuntosalireeni – parempi sekin kuin ei mitään!

Ennen kylpylään saapumista käytiin lounaalla Laukaan satamarannassa. Etsiskeltiin netistä matkalla sopivaa paikkaa ja päädyttiin siten sataman ravintolakahvilaan, jonka menu sisälsi aika monenkaltaista ruokatarjontaa. Nettisivut ovat aika tyylikkäät, mutta paikka itsessään astetta kotikutoisempi. Toki tunnelma oli leppoisan rento, ja paikan isäntäpariskunta taisi tuntea meitä lukuunottamatta muut asiakkaat. Ja miljöö venesatamassa oli hieno, harmillisesti se ei estänyt kylmyyttä… Ruokien teko otti aikansa, mutta lopputuloksena oli heiman vaihtelevat, osittain todella maukkaat komponentit, osittain mauttomat pakastekasvikset. Mutta joka tapauksessa jätimme jälkeemme neljä tyhjää lautasta joten onnistunut suoritus keittiön puolelta J Itse valitsin pasta carbonaran, joka ennakkoarvailuihini nähden oli maukkaampi ja laadukkaampi. Valkosipuli maistui sopivasti läpi, ja kinkkukaan ei ollut ihan mitä tahansa höttöä. Pasta itsessään oli vähän ehtinyt kuivahtaa reunoiltaan ennen kastikkeen sekoitusta mutta aivan hyvä suoitus. Hintatasokin oli satamassa ok jos vaikka vertaisi vastaavaan paikkaan isommissa kaupungeissa.
20170622_133855

20170622_134005

20170622_140121

Peurungan puolella ruokatarjontaa on erilaisissa ravintoloissa aika paljonkin. Vähän tosin jäi epäselväksi, missä eri ravintoloiden reunat piirtyvät, mitkä kaikki olivat auki ja mitä vaihtoehtoja näin ollen olisi ollut, mutta tartuttiin pitkän uiskentelusession jälkeen oikeastaan ensimmäiseen vastaantulleeseen tarjontaan eli ravintola Peurankellon tasting menun, joka selkokielellä oli päivällisbuffet. Vähän aina arveluttaa että kuinka paljon kannattaa buffetista maksaa lapsien osalta kulloisenkin tarjonnan ja mielitekojen kohtaamisen näkökulmasta, mutta aika hienosti lapset kyllä söivät.

Buffetissa oli alkupalapöytä, joka oli ehkä hieman vaisu sisältäen lähinnä erilaisia raastesalaatteja, kasviksia ja lapsien suosikkeja eli paistettuja muikkuja. Pääruokana oli muutamia perunoita, vähän vetisiä uunikirsikkatomaatteja, monelta lounaalta tuttua hieman epämääräistä kalaa (jossa kivana piristeenä papu-kikhernekuorrutus) sekä BBQ-possua, joka osoittautui todella mureaksi ja maukkaaksi murkinaksi – selkeästi koko päivällisen kohokohta. Jälkkäripöytä oli ihan kiva myös, jossa piti koittaa pitää maltti mukana marmeladien osalta… Erityiskiitos myös monipuoliselle leipäpöydälle. Tästä leikkaus yön yli aamupalalle, joka oli tarjolla lasiseinän takana aika kivanhenkisessä Pata & Pannu -salissa. Tarjonta siellä oli monipuolista ja hyvin selkeää perustavaraa. Mitään kikkailuja ei oltu lähdetty harrastamaan ja ehkäpä se on hyvä niin. Ehkä Peurungan hyvänolon teema näkyi myös aamupalalla. Paremmat pointsit annan aamupalalle kuin päivälliselle. Lapsillekin maistui ja etenkin se on heille niin kivaa käydä hakemassa itse mehua automaatista! Loppujuhannus sujuikin kotikulmilla ja palataan siihen puoleen seuraavassa jaksossa 🙂

20170622_194033

20170622_194047

20170622_194155

20170622_194121

20170622_194302

20170622_200433

 

 

 

 

12.06. Kana meets paksoi

Makumittari: ****

Osuipa kaupassa silmään kertana eräänä paksoi, ja nimenomaisesti minipaksoi. Muistelin silloin saman tein että joskus olen sitä ruoantekoon käyttänyt ja nappasin tuon kasviksen mukaan ostoskärryyn. Kotona sitten pitikin ihmetellä että mitähän tuosta sitten valmistaisi… Jokin etiäinen kuitenkin oli siitä, että paksoita olisi ennekin tai jossain muualla nähnyt tarjolla kanan kanssa. Googlettelin sitten nimenomaan kanaa ja paksoita, ja muutamiakin reseptejä löytyi, joista ehkä selkein oli tämä kotikokki -kokoelman resepti. Kuitenkin loppupeleissä itse tuli tehtyä astetta simppelimpi versio, ja halusin mukaan myös valkokaalin jämät jotka kaapissa oli.

Harmillisesti tämän ruoan valmistuksesta on jo vierähtänyt pikku tovi, joten (kun en taaskaan mitään kirjannut heti ylös) muistikuvat tarkasta reseptiikasta ja etenkin mausteista on aika hatarat. Kuitenkin kuvienkin perusteella homma lähti liikkeelle kelta- ja valkosipulien pilkkomisella ja kuullotuksella – riittävän miedolla lämmöllä tiätty. Jätin sipulit tällä kertaa tietoisesti vähän isommiksi paloiksi. Paksoin ja valkokaalin valmistelin myös pilkkomalla pikkuisen pienemmiksi, mutta en kuitenkaan suikaloinut miksikään pikkusilpuksi.
20170513_131314

Seuraavana pannulle pääsi mukaan kana, ja oletettavasti piakkoin sen jälkeen myös jotain maustekastiketta. Villi veikkaus on että laitoin teriyaki -maustekastiketta ja ehkäpä lorauksen kanafondia. Myös pieni mahdollisuus kalakastikkeelle oli, sillä aasialaishenkisyyttähän tässä jonkin verran haettiin. Näitä ainakin laittaisin nyt jos tekisin 😀 Samoin hoksasin kaapista myös suolapähkinöitä ja lisäsin hieman niitäkin. Kun kana alkoi olla kypsää, lisäsin paksoin ja kaalin pannun päälle ikään kuin kanneksi ja annoin näiden pehmetä paistohöyryissä aikansa. Kun kasvikset olivat pehmenneet ja samalla pienentyneet, aloin sekoitella niitä mukaan muuhun seokseen. Lisäksi näemmä leikkuulaudalla on vähän yrttisilppuakin, oletettavasti korianteria, jonka sitten lisäsin lopuksi mukaan myöskin. Viimeisessä kuvassa näkyy sitten lopputulema, joka itse asiassa näyttää aika kivalle. Muksuille tämä tietysti oli turhan eksoottista eikä tullut tarjoiltuakaan, mutta aikuisille tämä maistui oikein hyvin. Apukokkikin muistelee tykänneensä ihan kiitettävästi tästä sapuskasta ja uskottelee että makua ja aasialaista henkisyyttä olisi ollut mukana myös. Voisihan sitä kyllä kuvitella näin olleenkin, ja kyllä itsellenikin mielikuva jäi siitä että tämä olisi aivan hyvää ollut ja mausteutuskin olisi onnistunut riittävän hyvin. Paksoi ja kaali pehmenivät hyvin ja saivat makuakin yhteispannulla Hyvinkin voisin toisenkin kerran tehdä samaa – ehkä jollain pienellä chilitujauksella varustettuna(?)

20170513_131908

20170513_132048

20170513_132801

11.06. Toukokuun töräykset

Jje, kesäkuutakin mennyt pian puolet, joten oliskohan jo nyt hyvä saada ulos kuun vaihteeseen kaavailtu katsaus toukokuuhun… Eli kiirusta pitää vähän turhankin kanssa, ainakin tätä blogia kun ajattelee. Alkaa tuo lausahdus olla jo vähän liiankin tuttu täällä, mutta koitetaan nyt edelleen jatkaa ja pitää palstaa hengissä. Mitään lupauksia en lähde tekemään siitä että nyt koittaisin useammin päivitellä kesänkin jo vihdoin saapuessa.

Toukokuu alkoi Wapusta, ja sehän oli kelinkin puolesta ihan mainio. Oli oikein kiva taas hengailla Mansesterin keskustassa Wapputorillla peinteisine lakuostoksine, vaikka aina siellä vähän alkaa ahdistaa väenpaljous:

IMG_20170501_130810

 

Wappupäivänä tuli laitettua myös hernekeitto tulille. Pakastimesta kaivoin joulukinkun luun ja keittelin pitkään ja hartaasti aivan hyvän hernarin. Taisi olla eka kerta itselle kun hernekeiton tein, ja kinkun roippeista sai kyllä todella paljon vielä hyvää lihaa matkaan. Googlella löytyi monta ohjetta joissa sama periaate kaikissa:

20170501_094509

 

Ja edelleen saman päivän aikaansaannoksia oli grillailut. Hampparista tuli todella ruma, mutta oikeinkin hyvänmakuinen. Etenkin oma bbq-soosi, sipulipaistos sekä cheddar tekivät kokonaisuudesta hyvän:

20170501_192648

 

Toukokuullehan osuu myös Äitienpäivä, ja tekaisimme lasten kanssa sen kunniaksi aikas hyvänmakuisen, majoneesisen suklaakakun, jonka reseptin löysin sattumalta jostain uutisvirrasta. Enpä näemmä löydä ohjetta nyt mistään, mutta Hellmansin kansainvälisillä sivuilla näytti olevan ihan houkuttelevia reseptejä, ainakin näin nälkäisenä siellä vieraillessa: http://www.hellmanns.com/recipes

20170512_193547

 

Toukokuulle osui myöskin meidän koko perheen Tallinnan-risteily. Siellä pamahdettiinkin heti suoraan buffetillalliselle ja siitähän se mässäily sitten lähtikin 🙂 Ohessa pieni kuvakavalkadi reisusta:

20170525_173911

20170525_181307

20170526_120602

IMG_20170526_154209_267

 

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä, toukokuun lopulla oli Tampereen vuoro isännöidä SOPPia, eli Suuret Oluet, Pienet Panimot tapahtumaa. Harmillisesti itseltäni meni ohi aurinkoisimmat päivät, mutta viimeisenä vähän sateisena iltana ehdin käydä vähän maistelemassa. Alkaa nykyisin olla jo melkein liikaakin tuota valikoimaa ja loppujen lopuksi aika hankala erotella erilaisia IPOja toisistaan. Niinpä päätinkin vähän suunnata maisteluitani pikkuisen erilaisiin makuihin, ja voittoon omissa arvioissani pääsivät Suomenlinnan panimon Double Tide Pink Pale Ale sekä Mallaskuun panimon kaurastout. Kunniamaininta myös Fiskarsin panimon Munkintie:

20170527_212143

 

 

 

 

 

 

 

 

 

23.05. Kalapuikkoja lohesta (ala Jamie Oliver)

Makumittari: ***-

Muksumittari: **1/2

Joku kerta sattui töllöttimestä silmään Jamie Oliverin ohjelma, jossa miekkonen oli ostanut alennuksesta ison, näyttävän näköisen lohifileen ja valmisti siitä kotitekoisia kalapuikkoja. Se jäi jotenkin takaraivoon etenkin siitä näkökulmasta, että Jamie suositteli tarjouskalan osuessa kohdalle tekemään puikkoja valmiiksi pakastimeen odottamaan paistoa – ihan niin kuin niitä kaupasta valmiina ostettavia ”kalasormia” tulee tehtyä. Eli omalla tavallaan sitä järkevää ruoanlaittoa jota Jamie on ainakin itsenäkemien ohjelmien tiimoilta viime aikoina tuonut esiin. Olenkin tässä kytännyt tarjouslohia itsekin jo muutoinkin, kun lohen hinta on viimeisen puolen vuoden aikana noussut aika korkeisiin lukemiin. Nyt sattui osumaan kalatiskillä silmään kokonaisen kirjolohen tarjous, johon luvattiin vielä fileointikin valmiiksi. Tartun tilanteeseen ja nappasin lohen fileoituna matkaan.

Jamien resepti oli periaatteessa aika helppo, mutta hieman pääsin tuskastumaan kalan esikäsittelyyn, eli ruotojen nyppimiseen ja fileiden irrottamiseen nahasta. Jälkimmäinen tosin lähti luonnistumaan aika nopeasti mutta ruotojen kanssa sain sormeni kipeiksi. Ehkä pitäisi joskus investoida oikeisiin ruotopihteihin (tai Apukokille kertomatta käyttää työkalupakista jotain sopivia pihtejä 😉 Käyttämäni resepti löytyy täältä: http://www.jamieoliver.com/recipes/fish-recipes/jumbo-fish-fingers/. Huomasin tätä kirjoittaessani että miehen sivuilta löytyy useammatkin kalapuikko-ohjeet, mutta tämä näemmä oli erikoistettu nimenomaan jumbo koon puikkojen nimissä. En ole tuolla sivulla juurikaan käynyt, mutta siellä taitaisi olla melkoisen iso määrä kaikenlaista reseptiä poikineen.

wp-image-262329417

Sinänsähän tuossa ohjeessa ei kovin kummoisia niksejä ole: kala palasiksi, leivitys ja sitten paisto. Kahden kananmunan sekaan nakkailin savupaprikaa, suolaa, pippuria sekä hieman soijakastiketta. Viimeisintä ei mainittu reseptissä. Kuorrutukseen puolestaan Oliver ohjeistaa käyttämään kokojyväleipää (itse käytin chiasiemenleipää) sekä cheddarjuustoa ja öljyä. Mulla oli hyvin vähän leipää käytössä joten lisäsin myös puolikkaan näkkärin. Cheddar oli aika hauska lisä, ja sekin meni kivasti sekaisin silppurissa. Kuitenkin kuorrutteen kanssa kävi niin kuin itselleni jostain syystä hyvin usein käy – sitä oli aivan liian vähän! Näin ollen jouduin jo puolessa välissä tekemään lisää kuorrutetta johon tulikin sitten näkkäriä sekä korppujauhoja. Toki näin päin on hyvä ettei tule ylijäämiä, mutta olisi ollut kiva edes suunnilleen samankaltaista ulkoasua saada pintaan… Sanottakoon tässä että sitä leipää tosiaan oli käytössäni yksi viipale kun Jamien reseptissä oli 250g. Ehkä reseptiä ei siis voi syyttää. Nyt tekisin ehkä jonkinlaisen kompromissin niin, että käyttäisi joka tapauksessa hieman korppujauhoja joka pinnottaisi lohet ja siihen päälle tulisi karkeampi kerros leipien ja cheddarin palasteluista. Nuo leivitystouhut ovat muutoinkin usein olleet itselle haasteellisia kun munaseos jotenkin kuorrutteen kanssa lähinnä leivittävät omat sormet ja varsinaisen ruoan leivitys jää ehkä turhankin heppoiseksi.

Noh, jotain sentään pintaan jäi, ja vartin uunittelun jälkeen lopputulos oli oikeastaan ihan hyvä. Toki nuo erilaiset leivitykset toivat amatöörimäistä ulkoasua mutta tärkeintä oli kuitenkin se, että maku ja rakennekin olivat aivan hyviä. Vähän olisi voinut olla enempi öljyäkin pinnassa niin ehkä astetta rapsakampi paistojäki olisi voinut tulla. Apukokkikin taisi ihan tykätä mutta johdattelevasti ehdotin sitruunaisuutta mukaan esim. munaseokseen ja vähän suolaisempiakin olisivat ehkä voineet olla. Enivei, hyvä näin, ja mielenkiinnolla odottelen sitä päivää kun otan pakkaseen laitetut kalapuikot ja paistelen ne. Ja uudelleenkin voisin hyvin tehdä mutta jospa joku valmistelisi kalat valmiiksi. Valkoistakin kalaa toki voisi kokeilla. Muksuthan taas jakaantuivat kahteen leiriin – toinen söi kaiken ja toinen lähinnä uskalsi maistaa pienen palan ja väitti jo etukäteen päätetyn ruoan pahuuden olevan edelleen totta – lisukkeena olleet kasvikset ja ristikkoperunat onneksi upposivat molemmille 😀

20170521_122806

 

wp-image-1914934255

18.05. Nyhtökanaa kolakastikkeessa

Makumittari: ***

Muksumittari: ****+

Saimme vappulounaalla nauttia kyläilypaikassamme nyhtökanaa, joka oli todella maukasta ja vähän erilaistakin ihan normaalien bbq-kastikemakujen joukossa. Sain tietää että kyseinen resepti oli bongattu jo tauolle jääneestä Maxin Deli -blogista. Tuo blogi oli itselleni uusi tuttavuus, mutta täytyy kyllä paremmalla ajalla kahlata lävitse, josko löytyisi muitakin mielenkiintoisia reseptejä. Äkkiseltään selailtuna siellä oli omaan elämäntilanteeseen nähden ehkä vähän liian ”vauvamaiseen” eloon juttuja, mutta kyllä sieltä varmasti jotain voisi kokeilla ja ruuhkavuosien kokkailut sinänsä osuu hyvin omaankin eloon.

Tuo pulled chicken -resepti löytyy blogista tämän linkin takaa: http://www.vauva.fi/blogit/maxin_deli/cola_pulled_chicken. Oman kokeilun variaatiot tuohon nähden oli korianterin siemenien vaihdos jauhettuun korianteriin sekä jotenkin kummasti kauppalistalta unohtamani makean chilikastikkeen vaihdos jonkinlaiseen chilimaustetahnaan ja veteen. Muutoin seurasin ohjetta hyvinkin tarkasti. Toki ohjeessa käsketään laittamaan uuni päälle jo heti alkuun mutta itse kyllä kiehauttelin ensin kastikkeen valmiiksi ja vasta sitten lämmitin uunin, sillä varmasti se olisi muutoin ehtinyt olla turhaan lämmin jo jonkin aikaa. Tämä asia tulee vastaan aika monessa reseptissä, kun ilmeisesti kuvitellaan että raaka-aineiden kasaaminen ja valmistelu onnistuu tällaiselta tavan tunariltakin ravintolakokin vauhdilla. Sinänsähän toki valmistus on helppoa kun ei tarvitse kuin kasailla ainekset kattilaan ja keitellä ja sitten vaan kanojen päälle kastike, kokis ja eikun uuniin muutamaksi tunniksi. Tähtianiksesta ja muistakin mausteista tulee kyllä uskomattoman hienot tuoksut ja jo senkin takia tätä reseptiä kannattaa kokeilla! Tähtianis taisi näet olla itselleni ihan uusi raaka-aine – nyt kun sitä sitten osti niin täytyy etsiskellä jatkossakin reseptejä joissa sitä käytetään.

Uunittelin kanaa sellaisen kolmisen tuntia. Tuon jälkeen kana oli todella mureaa ja haarukoilla revittävissä. Hieman yllättäen maku oli kuitenkin aika mieto. Syystä tai toisesta kana ei ollut läheskään yhtä maukasta kuin vappukylässä. Hieman kaadoin toki kastiketta pois sattumia siivilöidessäni, mutta olisi kaiketi pitänyt säästää ja sekoittaa kanan sekaan kaikki. Ja ehkäpä jopa siivilöintikin oli turhaa, ja eihän siellä isompia kökköjä tainnut muuta ollakaan kuin inkivääri, jonka pilkoin enkä raastanut. No toki laakerinlehdet, anis ja pippurit myös. Ehkä makean chilikastikkeen puutekin sitten vaikutti noin paljon, tiedä häntä. Mutta hampaan koloon jäi kyllä sen verran, että pakko on koittaa vielä uudemmankin kerran, josko tulisi parempi onnistuminen. Muksujahan tämä ei päässyt mitenkään haittaamaan vaan heille maistui oikein hyvin koko annos.

wp-image-866547234
wp-image-926730116

 

wp-image-2059360691
wp-image-634578317

17.05. Paras Tamperelainen Ravintola -äänestys

Jahas, se on taas se aika kun Tamperelainen pistää äänestyksen pystyyn Tampereen parhaasta ravintolasta. Uudistuksena tämän vuotiseen äänestykseen on tullut mahdollisuus antaa kolme ääntä kun muutoin on niin vaikea valita yhtä suosikkia monen monituisen ravintelin joukosta. Harmillisesti tuo kolmen uudistus koskee vain pääsarjaa – mielestäni tämän olisi voinut hyvin ulottaa muihinkin sarjoihin. Esimerkiksi vain yhtä lounasravintolaakin on todella vaikea valita. Viime vuonna voiton vei Bertha; saapa nähdä miten tänä vuonna käy mutta käypä itse vaikuttamassa asiaan täällä: http://www.tamperelainen.fi/ptr2017