31.08. #kukkakaalitalkoot

Loppukesän somehitti on ollut kukkakaali, ja nimenomaan #kukkakaalitalkoot. Aihe on noussut esille medioissa ja tässä yksi esimerkki Hesarin jutusta liittyen siihen, kuinka somekansa pelasti kukkakaalit jäämästä peltoon. Tuossa ja monissa muissakin jutuissa viitataan Liemessä -blogiin, jonne olikin kerätty kiva kattaus erilaisia reseptejä kukkakaalista.

Mekin osallistuttiin talkoisiin inspiroituneena nimenomaan erilaisista kukkakaaliuutisista joita silmiin pompsahteli. Halusin tehdä lähinnä jonkinlaisen lisukkeen (koska (ainoaksi) pääruoaksi se ei olisi kuitenkaan riittänyt muksujen todennäköisen nyrpistelyn takia). Otin itsekin lähtökohdaksi tuon Liemessä -blogin listauksen ja tutkailin useampiakin vaihtoehtoja. Taisi kuitenkin olla liian vähän eri vaihtoehtoja tuolla listauksessa 😛 Täysin sopivaa ei meinaan tahtonut löytyä, vaikka  pierusalaatti oliskin haiskahtanut mun mielestä kivalta. Mutta lopulliseen toteutukseen hyvät lähtökohdat ja ideat sain oikeastaan näistä kahdesta reseptistä: Kukkakaali-pasanda (Kaikki äitini reseptit) sekä Kermainen kukkakaalipeti etanoille (Sillä sipuli). Noh, melkeinpä tuo intialaishenkinen pasanda oli pääasiallinen inspiraatio ja malli.

Valmisteluina tarvittiin lähinnä veistä ja sormia: hienonsin yhden keltasipulin ja muutaman kynnen valkosipulia ja nakkasin ne voin kanssa pannulle pehmenemään. Suhteellisen pian lisäsin myös pienen palan inkivääriä raastettuna. Sillä aikaa sitten kukkakaali käsittelyyn eli veitsellä isoin kanta pois ja sitten melkeinpä käsipelillä nuppuosiot aika lailla pieniksi paloiksi, kutakuinkin nimettömän pään kokoisiksi. Kun sipulit olivat jonkin aikaa kuullottuneet, lisäsin mukaan mausteita, aika pitkälti tuon pasandan mukaisesti: korianteria, juustokuminaa, kurkumaa, paprikajauhetta sekä vähän suolaa ja pippuriakin. Sitten ei muuta kuin kukkakaalit perään ja niiden jälkeen kaadoin sekaan vajaan 2 desin purkin ruokakermaa. Sitten annoin hautua kymmenisen minuuttia välillä vähän sekoitellen. Loppuvauiheessa töräytin vielä mukaan loraukset soijakastiketta sekä sitruunamehu-uutetta. Aivan viimeisenä lisäsin pari pikkunokaretta voita. Tuore korianteri olis ollut hyvä ulkoasun piriste mutta eipähän ollut käytössä.

Lopputulos oli aikasta hyvä! Makua oli tullut hyvin mukaan ja rakenne oli vielä sopivaa ettei ihan muussiksi asti mennyt. Ja kun nimenomaan halusin jotain vähän erilaista kuin ainaista höyrytettyä kukkakaalia niin hyvin onnistui siihen nähden. Ja tätä lisuketta riitti näppärästi kolmelle päivälle eikä siihen silti mitenkään kyllästynyt. Tätä pitää tehdä toistekin! Harmillisesti vain yksi otos tuli otettua ja sekin aika heikko sellainen… 😦
20170826_113614

Mainokset

20.08. Parit pintxot maistelussa

No niin, ehdinhän mä jollakin tapaa tutustua Tamperrada -pintxokilpailun tarjontaan, joskin olisi kiva joku vuosi oikein kunnolla kiertää paikkoja. Tosin vähän menee mun mielestä jo överiksikin kun joihinkin paikkoihin oli kymmenien metrien jonotkin, mutta toisaalta mikäpäs siinä jos tietää mitä kannattaa odottaa. Itse kävin torstaina lounaalla maistelemassa pari Hämeenkadun itäpään paikkaa (Stockmann Herkku ja Siilinkari, ei ehkä seksikkäimmät paikat tällaiseen kilpailuun) ja perjantaina after workkiä parissa paikassa (Tampella, August Von Trappe) ja nämä kyllä olivatkin astetta hienompia taidonnäytteitä. Oman ääneni tuolla äänestyksessä annoinkin näillä maistelukokemuksilla Tampellalle. Alla ensin listaukset kaikkien mainittujen paikkojen kisa-annoksista ja lopuksi sitten kuvakavalkadia. Viimeinen kuva Jörn’s Döneristä ei liity Tamperradaan, mutta tuohon torstain lounastaukoon piti ottaa vielä siitä dürum mukaan jotta sai vähän lisää mahantäytettä 😀 Kannattaa kuitenkin laittaa elokuu ensi kesänä mieleen tämän hienon tapahtuman tiimoilta ja toki jos mahdollista, niin syyskuun 9. päivä on Kauppahallissa yksittäinen tapahtumailta, jolloin on tarjolla suuret määrät samankaltaisia herkkuja, joten sinne vaan!

Löysin myös oheisen sivuston lounasajan Tamperrada-arvioista, ja täällä on näkemykset myös Stockan ja Siilinkarin annoksista.

  • Stockmann Herkku: Mustamakkara pitaleipä puolukka-aliolilla. Annos oli hieman kuivakka. Ensimmäisellä haukulla tuli paljon aiolia ja se oli kivan hapokas ja hyvänmakuinen lisä. Sen jälkeen sitä ei ollut riittävästi ja musta ja pita tosiaan olivat vähän kuivia. Annos piti lämmittää joten sitä joutui odottelemaan jonkin aikaa, ja ehdittiin jo syödä sillä aikaa oliivi-juustokombo sekä avokado-äyriäispintxo, jonka äyriäisosuus oli todella maukas. Stockalla oli kylmä istuskella ja syödä!
  • Siilinkari: Poroa, karpaloa & karamellisoitua ruissipsiä. Stockan jälkeen tämä oli paljon mielenkiintoisempi annos, suussakin. Poro ja karpalo olivat omina puoliskoinaan ja suussa ne yhdistyivät hauskasti yrittäen kilpailla happamuuden ja suolaisuuden kesken. Sipsi oli makeampaa mutta sitä oli ehkä turhan vähän että olisi kaikkiin suupaloihin saanut makeaakin makua. Täytyy sanoa että annoksen jälkeen ihan supisuomalainen karjalanpiirakkakin maistui hyvältä 🙂
  • Ravintola Tampella: Ahlmanin sinihomejuustoa, punajuuri, rosmariinia, pellavansiementä. Annos oli koottu jollekin lähialueen leivälle, joka ei harmillisesti muistu mieleen. Jänskätti syödä tätä, sillä en todellakaan ole sinihomejuuston ystävä. Mutta: tämä maistui hyvältä! Juustoa oli kahdella tapaa: moussena ja palana, ja myös punajuuri oli valmistettu kahdella tapaa. Tässä oli jonkinlaista syvyyttä maussa vaikka kuinka paljon ja oli parempi ja paljon mielenkiintoisempi kuin loheen perustuva pintxo jonka otin toiseksi annokseksi. Ja miljöö Tammerkosken vieressä oli tietysti upea!
  • August Von Trappe: Taikinakäärössä ylikypsää possua, aprikoosia sekä jotain maustekastiketta. En enää muista tarkasti ja valitettavasti en kirjannut ylös kun kuvittelin Tamperrada -sivustolta löytyvän annosten kuvaukset mutta ainakaan juuri nyt niitä ei siellä ole 😦 Taikina oli ehkä hieman liian rasvainen, joka tietysti toisaalta sopii hyvin possun kanssa mutta silti oli vähän liian hallitsevana. Muista osista tuli kivan hedelmäinen lisä, joka kyllä hyvin kruunasi annosta. Trapessa oli tarjolla annokseen suunnitellusti rose-viiniä, joka oli kyllä aivan hyvä mutta vähän olisi saanut olla enempi tarjolla (toisaalta hintakin vain 2 e)

 

20170817_125500

20170817_125542

20170818_164321

20170818_163950

20170819_165523

20170819_165606

 

 

 

 

 

 

16.08. Tamperrada käynnissä!

Simpura! Nyt on jo keskiviikko ja jo maanantaina alkoi jo perinteeksi muodostunut Tamperrada -pintxokilpailu ikiomassa Mansesterissa, ja vasta tänään havahduin siihen. Nyt täytyy äkkiä alkaa suunnittelemaan mahdollisuuksien mukaan maisteluretkiä. Voi kyllä olla että onnistuu vain lounaskäynnit, ja äkkiseltään näyttäis siltä että yhden lounastuksen voisi suunnata Kauppahalliin (4 vuodenaikaa, Nygren sekä Ohana) ja toisen voisi kenties tähdätä Hämeenkadun alkupäähän (Stocka sekä Siilinkari), mutta täytynee vielä surffailla osallistujien omillakin sivuilla, josko joku muukin olisi puolen päivän maissa mahdollinen. Mutta käykäähän muutkin vielä jos vaan ehditte, eli kyseessähän on siis tämä tapahtuma: https://www.tamperrada.fi/pintxokilpailu/

12.08. Herkkukauppa ja pastakastike

Otin jo vuosikausia sitten kertaalleen yrityksen alle käydä Tampereella Keittiöelämää -kaupassa, josta olin kuullut hyvää ruokatarvikkeiden myyntiin liittyen. Kävi kuitenkin niin, että en vaan löytänyt kauppaa ja taisin luulla että se oli sisällytettynä johonkin muun alan kaupan takaseinän nurkkaukseen. Sitten koko asia on unhoittunutkin ja käytännössä kaikki ruoka tulee meillä ostettua marketeista, silloin tällöin Stockan tai Sokoksen ruokaosastoilta. Tänä kesänä normaalisti koko perheen kanssa katuja tallatessani huomio kiinnittyi tutulla, joskin vähän päivitetyllä nimellä varustetun liikkeen ikkunaan ja avoimeen oveen: tässähän se nyt olikin, nykyisellään Culinaria Keittiöelämää -nimellä kulkeva herkkukauppa. Ja näemmä ikää on kaupalle ehtinyt kertyä jo kokonaiset 12 vuotta, eli kauppa totisesti on löytänyt paikkansa ja asiakaskuntansa.

Kauppa on melko pieni, mutta sitäkin täydempi mitä hienompia ja parempia ruokatuotteita. Omistajamyyjä tuo tavarat itse maahan ja tuntee kaikki artikkelit läpikotaisin ja osaa kertoa niistä käytännössä kaiken. Eli tuolla saa helposti ajan (ja rahat) kulumaan. Tuotteet taitavat pääosin tulla Italiasta, ja erilaisia pastoja, kastikkeita, öljyjä, kahveja ja vaikka mitä on tarjolla notkuvat hyllyt ja korit. Nyt kun oli lapsetkin kärttämässä pois lähtöä niin ei kovin kauaa tullut eri artikkeleita katseltua ja fiilisteltyä, eikä edes täyttä ymmärrystä ehtinyt saada tarjonnasta, mutta pitänee tässä toisen kerran käydä paremmalla ajalla. Nyt kun ainakin balsamico ja viinietikka alkavat olla lopussa niin taidanpa suunnata tuonne tekemään niihin täydennykset. Tuolla kesän käynnillä mukaan tarttuivat kakkoskuvassa näkyvät pasta, kuoritut tomaatit, kuivapesto, oliivit, kanaliemi sekä kuvasta puuttuva kahvipapusäkki. Näitä oli ajatus käyttää pariin eri kokkailukertaan: tomaattiseen pastakastikkeeseen sekä pestopastaan ja alla lyhyt kertomus ensimmäisen osalta ja toinen vielä odottelee valmistustaan.

20170719_175557

20170719_175437

 

Culinaria keittiöelämää -kaupan myyjä osasi valitsemastani pastasta kertoa, että se ei jaksa sitten kannatella ja nostaa mitään raskasta tomaattikastiketta. Näin ollen kun olin kuitenkin valmistautunut jauhelihalla ja ajatellut tekeväni tomaattisen kastikkeen siihen, käytin tähän vielä toista pastaa joka oli tuorepastaa Lidlin tarjonnasta. Sen sijaan kanaliemi ja kuoritut ja tölkitetyt tomaatit pääsivät tuolta herkkukauppaostoksestani mukaan. Sinänsä valmistusprosessi oli ihan normaali: ensin pilkoin ja kuullottelin sipulia (shalotti-, valko- ja kevätsipulia tällä kertaa) rauhassa miedolla lämmöllä. Sitten ne hetkeksi syrjään ja 800g jauhelihaa kunnolla ruskeaksi. Ruskistuksen yhteydessä hieman mustapippuria ja paprikajauhetta mukaan ja ruskistuksen loppuvaiheessa myös sipulit takaisin pannulle. Sitten mukaan tölkkitomaatit vähän pilkottuina sekä noin 1.5 desiä kanalientä. Olisin ottanut kaupasta ihan lihalientä mutta sellaista ei silmään osunut. No tuokin toimi aivan hyvin. Pilkoin sekaan myös kaksi tavallista tomaattia ja kiehuttelin sitten seosta parikymmentä minuuttia. Vähän taisin lisätä vettä loppuvaiheessa kun alkoi vähän kuivumaaan…

Sitten tuorepasta kypsäksi, pastat ja kastike lautaselle, vähän kevätsipulin vartta koristeeksi, pikainen epätarkka kuvaotos annoksesta ja eikun syömään! Hyvää oli! Oliko sitten parempaa kuin normaalisti, nyt kun käytössä oli vähän normaalia laadukkaampia raaka-aineita? Vähän hankala sanoa – yleensä ei ainakaan arkena jaksa noin kauaa keitellä kastiketta vaikka tietysti pitäisi jotta maku tiivistyisi paremmin. Ja kanaliemen kanssa tuli syvempi makun kuin pelkkää vettä ja jotakin tiivistettä käyttämällä. Mutta toki nykymarketeista saa melkein mitä tahansa ja aivan hyviä aineksia myös, eli ei sen takia tarvitse välttämättä käydä erikoiskaupassa ainakaan meidän tarpeisiin ja makuaisteihin nähden. Mutta pitäähän paikallista yrittäjää tukea ja kiva harrastuksen näkökulmasta poiketa tutkailemassa ja valkkaamassa vähän erilaisiakin raaka-aineita joten kyllä tuolla tulee vielä toistekin käytyä. Ja kuivapeston valmistusta odotan kyllä mielenkiinnolla – mitähän siitäkin seuraa?!

 

20170720_144518

20170720_155728

04.08. Savulohikeittoa uuden sadon kasviksilla

Makumittari: ****1/2

Muksumittari: ****1/2

Seuraan Instagramin puolella bloghabanerokitcheniä, ja näin keskikesällä hienon kuvan miehen tekemästä savulohikeitosta. Näköjääjn habanerolta löytyy myös blogisivu, joka tietysti melko loogista onkin tuon instan nimimerkin perusteella… Sieltäpä siis löytyi myös alkuperäinen resepti lohikeitolle, jonka kuva toimi siis inspiraationa omalle viritelmälle. Nyt kun tuota ohjetta katson, niin hyvin samaan tapaan tuli kyllä keitos tehtyäkin, joskin muutama pieni eroavaisuuskin oli niinkuin asiaan kuuluu.

Joka tapauksessa itsellänikin homma lähti liikkeelle kesäisen sadon kasvisten valmistelulla, eli perunan ja porkkanan pesulla sekä tarvittaessa perunoiden puolittamisten ja porkkanan pilkkomisen. Sen jälkeen nakkasin ne kattilaan ison voikimpaleen sekaan ja kuullottelin muutaman minuutin. Sitten sekaan myös kevät(vai kuitenkin jo kesä)sipulia. Hetken päästä lorautin mukaan vähän aasialaishenkistä, aina niin kamalle haisevaa kalakastiketta. Murensin joukkoon myös kalaliemikuution sekä lisäsin lorauksen vettä. Maustoin myös hiukan valkopippurilla, muutamalla kokonaisella maustepippurilla sekä hienonnetulla tillillä. Sitten lisäilin nestettä eli jääkaapista löytyneen kanaliemen loput (noin desi) ja muutaman desin vettä ja annoin kiehua varmaankin vajaa 10 minuuttia. Sitten laitoin kermaa, ihan kunnon kuohukermaa vähän toista desiä. Samoin lisäsin kesäkurpitsakuutiot niin sai kaapista myös sen hävikin hyvin estettyä sillä sopiihan se hyvin joukkoon. Ehkäpä 5 minuutin keittelyn jälkeen totesin että kasvikset alkaa olla kypsiä ja mukaan pääsi pääasia, eli paloiksi pistetty savulohi. Sitten vielä pikainen kiehautus ja soppa oli maalissa. Vähän taisin vielä lisätä suolaa ja voitakin lopussa ja vielä koristetillit.

Lopputulos oli todella hyvä! Tiestysti, mitäpä muuta voi odottaakaan voista, kermasta ja savulohesta saavankaan aikaan. Mutta liemelle oli tullut kyllä hyvin makua muutenkin, ei varmaankaan vähiten kala- ja kanaliemien ansiosta. Maut olivat myös hyvin tasapainossa ja itse kalakin pääsi hyvin esiin kokonaisuudesta – kuten myös maukkaat kesäiset perunat. Ja muksuille kun kala maistuu myös, niin tykkäsivät lujaa myös tästä keitosta. Apukokkikin tykkäsi, joten ei ole yllätys että itselleni jäi tästä loppujen lopuksi aika vähän syötävää tähteistäkään kun olin töissä ja muut pääsivät tyhjentämään jääkaappia omalla lounasajallaan… No ei haittaa, hyvä vaan että kelpasi! Mutta ehkä tämänkin voisi tässä vielä mahtavan harmaana ja epävakaisena alkaneen elokuun aikana valmistella 😛

20170726_201614

20170727_162639

20170727_163004

01.08. Heinäkuun hujaukset

Hupsista, sehän menikin taas jo heinäkuu niin että hujahti! Loma oli ja loma meni, ja iso osa siitä menikin kokkailujen sijaan pihakivetysprojektin merkeissä, joten jäi erinäiset postauksetkin aika vähiin heinäkuun ajalta. Pari on tuossa niin sanotusti backlogissa tai hihassa odottelemassa viimeistelyä, mutta päräytetään tähän pieni kooste taas heinäkuun otoksista sellaisista tapauksista, joista ei ole kirjoitusta tullut tai tulossa. Toivotaan että tässä on kesää vielä kunnolla jäljellä kokkailuun ja etenkin ulkokokkailuun: esimerkiksi savustuslaatikko on jäänyt vielä varastoon odottamaan!?!

Kesän aikana on tullut tehtyä useampi reissu lasten isovanhempien, omien vanhempieni luokse. Tässä on pari otosta sieltä, josta kai jonkinlainen perimä ja innostus ruoanlaittoon on peräisin. Ensimmäisessä otoksessa on yksi muksujenkin odottamista kesäherkuista, eli vaarin paistamat muikut. Tosiaankin, on hieno homma että lapsukaisille maistuu nämäkin kalat, ja hyvin maistuukin!

20170707_125330

 

Ja kesälomareissuun Mikkelissä kuuluu tietysti myös paikallinen torikahvila ja munkkikahvit. Pienenä lapsena oli parasta juoda munkkirinkilän kanssa Trip-mehu, jonka kolmionmuotoinen purkki pamahti hirvittävän kovaa kun sen tyhjäksi juotuaan polkaisi torin pintaan 😛 Vähän vanhempana puolestaan oli kesäöinä kiva mennä vielä ravinteleiden sulkeuduttua aamukaffelle aina avoinnaoleviin kahviloihin, mutta nykyisellään ihan päiväsaika on parempi.

20170708_133304

 

Lainasin itsekin vaarin muurikkaa ja tekaisin saman lämpimän perunasalaatin kuin olin tehnyt kotosallakin hieman aiemmin. Tästä taisi tulla vielä hieman parempaakin kuin ensimmäisestä versiosta.

20170708_190152

 

Tässä kuvassa puolestaan tulee hyvin esiin se, että aika meni vähän muissa touhuissa kuin keittiössä puuhastellessa. Kuvassa siis on olevinaan basilika, joka voinee olla hieman hankalasti tunnistettavissa…

20170713_082953

 

Yhteen kilpailuun tuli osallistuttua alkukesästä, ja arvonta napsahti kohdalleni ja voitin kuvassa näkyvän hienon Tour de France -aiheisen essun! Toivottavasti käyttöä tulee vähän enemmän jatkossa. Työn alla tuossa oli jonkinlainen kermainen kinkkukastike papulisukkeineen.

IMG_20170714_130346_858

 

Kerran kesässä pitää käydä myös Särkässä! Itsehän en missään laitteissa tykkää käydä, mutta hauska on katsella kun lapset (ja Apukokki) pyörivät ja hyörivät ympäriinsä. Tämän vuotiselle käynnille osui yksi harvoista superaurinkoisista päivistäkin, joten hyvä reissu oli vaikka tuossa uusimmassakaan laitteessa ei tullut käytyä. Pelle pizzeriassa sai myös mahat täyteen Rax-henkisessä pizzabuffetissa, jonka tarjonta ei tosin kovin laajaa ole, mutta varmaankin hinta/määrä -suhde on Särkän paras meidän perheelle.

aviary-image-1500201995877

 

Jossain vaiheessa kuuta tuli käytyä mansikkaostoksillakin ja siten kesän ensimmäinen (ja viimeinen?) mansikkakakkukin väsättyä. Siis Apukokki väsäsi, onhan hän meidän virallinen kakkumaakari. Muksut tosin auttoivat jossain määrin ainakin koristelussa ja kermavaahdon syönnissä. Herra Maokin näyttää oikein iloiselta kakun alta pilkottaessaan, joten taisi olla ihan hyvä kaakku 🙂

20170721_204240

 

Kaksi laatikkoa ostettiin ja säilöttiin talven varalle. Näillä mansikkatehtaan soseilla pärjätään jonnekin vuodenvaihteeseen asti, joten toivottavasti vielä ehditään laittaa ainakin yksi laatikko lisää.

20170722_114921

 

Pari kertaa tuli grillikin lämmitettyä ja kesän trendinä oli meillä uusien perunoiden ja porkkanoiden grillaus. Tällä kerralla myös kakkakuuli pääsi mukaan sekä perinteiset maissi ja suippopaprika. Myös kanaa sekä raakachorizoa pääsi tirisemään.

IMG_20170722_192844_735

31.07. Kärsäkastike

Makumittari: ***

Muksumittari: ***1/2

 

Jokin aika sitten törmäsin jossakin uutissivustolla juttuun ns. kärsäkastikkeesta. Että kyseessä on uusi somehitti ja todennäköinen lapsiperheiden suosikki. Kärsää voisi varioida myös keittoihin tai muihinkin ruokiin. No pitihän sitä sitten itsekin kokeilla ja pelotella lapsukaisia että nyt syödään possun kärsää… No, eihän kyseessä siis tietenkään ole oikea kärsä, vaan joku oli keksinyt että lenkkimakkaran siivuihin kun tekee kaksi reikää, on lopputulos possun kärsän näköinen. Ja näinhän se tosiaan onkin! Alkuperäisessä uutisessa oli todella hienoja kärsiä, mutta itselläni kärsät eivät nyt ihan superhienoiksi muodostuneet.

Meillä kärsäruoaksi valikoitui siis makkarakastike ihan perinteisesti HK:n blööstä valmistettuna. Siivuttamisen jälkeen tein ruokapuikolla reikiä makkaroihin, mutta vähän niitä joutui kaivelemaan molemmista suunnista ja meinasi mennä aina toiselta puolelta kiinnikin. Varmaankin jollain sopivankokoisella pillillä olisi parasta tehdä reiät niin että pilli leikkaa makkaraan kunnolla reiän. Toki tuo raaka-ainekin täytyisi sitten saada johonkin laitettua ja uutisessa olikin että niistä oli joku tehnyt sitten ”pillerikeittoa” 😀 Sitten vaan kärsiin väriä pintaan pannulla ja sen jälkeen hetkeksi odottamaan. Seuraavana sitten ruskean kastikkeen pariin, jossa itselleni sopiva resepti on ollut käyttää suunnilleen yhtä paljon voita ja jauhoja, jolloin koostumus on sopivaa ruskistumaan. Sitten kiehuva vesi joukkoon ja kastikkeen keittelyä kymmenen minuuttia samalla maustaen, pitkälti suolalla sekä musta- ja valkopippurilla. Taisin paprikajauhetta laittaa myös. Lopuksi kärsät mukaan ja eikun syömään. Niin ja perunoiden keitto / höyryttäminen toki piti laittaa ihan aluksi käyntiin, joskin taisi jäädä Apukokin harteille tällä(kin) kertaa. Isompi muksuista söi kärsääkin ihan mieluusti kunhan juksaus oli kerrottu, mutta pienemmälle taisi jotenkin jäädä inhotus päälle ja vähän vierasti koko ruokaa. No ehkäpä ensi kerralla. Joskin voi olla että ei ehkä jaksa toista kertaa reikiä noihin makkaroihin alkaa tuhertaa…

20170726_164825

20170726_170208

20170726_172019