05.03. Samba de Janeiro! (Feijoada ja muut brassiherkut)

Elämäni ensimmäinen kokkauskurssi on tosiasia! Kiitos aktiiviselle lukijalle, jolta sain synttärilahjaksi pääsyn Pirkan opiston järjestämälle brasilian keittiö -kurssille, joka järjestettiin yhtenä pakkassunnuntaina tässä taannnoin. Noh, täytynee myöntää että jotain muutakin linkkiä ehkä lahjan antajiin on kuin tämän blogin lukeminen – kuhan heitin 😃 Ja mukaan sain ottaa myös Apukokin!

Kurssi järjestettiin nokialaisella koululla joten paluu kotitalousluokkaankin onnistui vuosikymmenien jälkeen. Jännällä tavalla nyt sitä saattoi kuunnella paremmin opettajaa ja ihan motivoituneena tehdä annettuja tehtäviä. Ainakin koko osallistujakuntaan peilaten, sillä ehkä itse saatoi olla kiinnostunut näistä asioista jo tuolloin takavuosinakin… Ensin oli vuorossa reilun puolen tunnin teoriaosuus brasilialaisesta ruokakulttuurista ja sitten perään käytiin vähän reseptejä läpi, joita oli tarkoitus perään tehdä. Porukka jaettiin neljään 3-4 hengen ryhmään, joista kaikki tekivät muutaman saman ruoan ja sitten lisukkeita tehtiin vähän ristiin ja rastiin. Päivän menu oli seuraava:

  • Alkusalaatti (tonnikala, hunajameloni, oliivi, sipuli, cashew)
  • Feijoada (mustapapu-lihapata)
  • Farofa (maniokkijauho, oliivi, maissi, pekoni)
  • Vinagrete (brasilialainen salsa)
  • Paistettu lehtikaali (mukana valkosipulia)
  • Paistettu ja keitetty riisi (mukana valkosipulia)
  • Pão de gueijo (juustoinen sämpylä)
  • Mangorahka

IMG_20180211_172842_041.jpg

IMG_20180211_172842_009.jpg

20180211_124744.jpg

20180211_124732.jpg

Nythän sitten pääsikin käymään niin että reseptivihkonen taisi joutuakin jo kierrätykseen ja ihan kaikkea ei enää ulkomuistista löydykään… Hups! No, tokihan kaikenlaista reseptiä on netti pullollaan. Jos nyt muutamalla sanalla noita reseptejä ja valmistusprosesseja käy läpi, niin pääruoka feijoadaa luonnehdittiin vähän meidän laskiaishernekeiton sukulaiseksi. Oleelliset osat tuossa ovat mustapavut, liha sekä vielä lisää lihaa 🙂 No, itse asiassa lihan määrä ei varsinaisesti ole se juttu, mutta mukana on syytä olla jotain savustettua lihaa (meillä oli savuribsejä) ja sitten vähän muutakin lihaa ruokaisuutta tekemään (meillä niin pekonikuutioita, mausteisia makkaroita sekä leikkelemakkaraakin ja myöskin possun ulkofilettä). Feijoada on alun perin köyhemmän väestön ruoka joten papujen määrä on usein ollut suhteessa suurempaa kuin lihan. Tätä hauduteltiin pidempään, eli niin kauan kuin muiden ruokien tekoon sitten meni . reipas tunti(?) Feijoadan kylkeen on usein tarjolla appelsiinia, joten sitäkin meillä sitten oli.

Farofa puolestaan on oleellinen lisuke feijoadan kanssa. Ja farofan oleellisin osa puolestaan on maniokkijauho, jonka toinen nimi on tapioka. Näin jossain netin reseptissä maininnan ”brasilialaisesta couscousista” ja tuo luonnehdinta on aika osuva. Meidän ryhmä ei tuota valmistanut, mutta saimme toki tätäkin lautaselle. Farofa oli hieman normaalia couscousia kosteampaa ja kaikkiaan vähän isorakeisempaa. Toki tähän koostumukseen vaikutti se, että mukaan tuli myös oliivia, maissia sekä pekonikuutioita. Farofa sopi kyllä mainosti feijoadan kylkeen.

Lisukkeena oli myös vinagrete, joka on käytännössä hyvin samankaltainen lisuke kuin jossain muualla salsana kutsuttu tomaatti-sipuli-paprika-mausteseos. Meksikolainen pico de gallo on hyvin vastaavaa, mutta tulisempaa. Yleisestikin tämä brasilialainen keittiö ei tuntunut olevan kovinkaan mausteinen tai ainakaan tulinen. Erikseen täytyy vielä mainita juustoiset sämpylät, eli pão de gueijo. Tähänkin tulee maniokkijauhoa, jonka vielä eri nimitys on kassava. No, en ihan tarkkaan muista miten nuo nimitykset kasvin ja jauhon ja muiden välillä meni, mutta googlellahan sekin selviää. Mutta nuo sämpyläpallerot olivat todella maukkaita ja oletettavasti hieman epäterveellisiäkin. Olihan niissä taikinaan sisällytetty myös juustoa ja tuoreena käsin halkaistessa sämpylä venyi houkuttelevasti. Hauskaa että vastikään Kiovan reissussa söin myöskin juustoista leipää ja täällä kulttuurissa oli myös vastaavia, joskin silti aivan erilaisia saatavilla.

Riisistä ja lehtikaalista nostaisin lähinnä esiin valkosipulin käytön – molempiin sitä tuli ihan reippaasti. Lehtikaalin kanssa se tuntuukin luontevalta mutta riisiin se hieman itseäni arvelutti. Tehokkaasti se riisiä maustoikin, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään ylilyöntiä vaan sopi aivan mainiosti mukaan. Mangorahka oli… no, mangorahkaa. Eli makeaa, ja hyvää. Oikein sopiva jälkkäri tähän satsiin. Ja Brazil -kahvia toki myös jälkkärinä. Ruoan kanssa oli tarjolla Guarana Antarctica -nimistä brasilialaista limua. Maku oli hyvin samanlainen kuin Pommacissakin.

Kaikkiaan tämä kurssi oli oikein kiva kokemus. Ehkäpä vähän enemmänkin olisi voinut noita eri ruokia päästä itse tekemään – jäi vähän fiilis että pääasiassa pilkoin sipuleita ja lihoja ja sitten hämmentelin niitä sekä lehtikaalia 🙂 No, toki vähän muutakin tuli tehtyä ja enemmän tämä kokonaisuus ja täyden menun maistelu oli se pääasia. Ja kivaa oli Apukokin kanssa yhdessä näitä uusia kokemuksia kokkailla, joskin jouduttiin kolmattakin pyörää nyt katselemaan 😉 Tämän kokemuksen perusteella voisin kyllä aivan hyvin mennä uudemmankin kerran johonkin vastaavalle kurssille.

 

 

20180211_132415.jpg

IMG_20180211_172842_010.jpg

 

20180211_140624.jpg

20180211_134833.jpg

20180211_143204.jpg

 

 

Mainokset

13.02. Tiikerirapua ja ihmeriisiä

Tulipa ostettua viime kesänä kotiovella vierailleelta kala-autolta sekä säkillinen kampelaa että myöskin iso pussi tiikeriravun pyrstöjä, tai olisikohan nuokin virallisesti jotain vähän muuta mutta ajatuksena hyvinkin samaa. Turskaa olen tehnyt lähinnä leivittämällä ja pannulla paistamalla. Ravuille puolestaan olen koittanut googlettaa sopivia reseptejä, ja syksyllä tuli kokeiltua pariakin ohjetta täältä Kipparin morsiamen sivulta. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen ja nyt kun vieraita käydessä halusin tehdä rapuja uudelleen, koitin etsiä vähän uusia virikkeitä. Ja tämänpä olinkin jo bongannut talteen Kokkisodasta, jossa jokin hetki sitten kokeilla oli pikatehtävänä valmistaa ravunpyrstöistä ja muutamasta muusta ainesosasta annos: https://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/kokkisota/reseptit/artikkeli/pikatehtava-ayriaispyttipannu-ja-katkarapucocktail/6722428#gs.jRULaGc. Tuolta tartuin nimenomaan ohjeeseen ”Paistetut tiikeriravunpyrstöt”, jossa tarvittiin myös maustekastikkeeksi ”Thaikastike-marinadi”. Otankin nyt ne tähän molemmat talteen. Toki itselläni ei ollut merikorallia, eikä ollut aikomusta tehdä lisukeriisiä.

Thaikastike-marinadi

  • 1/3 dl sitruunamehu
  • 1/3 dl kalakastiketta
  • 1/3 dl öljy
  • 2 rkl soijakastiketta
  • ½ tl chili flakes

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

2/3 marinadista laitetaan antamaan makua paistettujen ravunpyrstöjen kanssa.

1/3 käytetään merikorallin marinointiin, joka tulee tarjolle paistetun riisin kanssa.

Paistetut tiikeriravunpyrstöt

  • 6  ravunpyrstöä
  • 1 kynsi valkosipulia
  • Voita paistamiseen
  • 2/3 thaikastike-marinadista
  • 20–30 g merikorallia

Paista ravut ja valkosipulin siivut voissa pannulla. Lisää sekaan thaikastike-marinadi. Pyöräytä lopuksi sekaan hiukan merikorallia

Kalakastikehan haisee aina aivan hirveälle, mutta kyllä se makua vaan antaa! Muutoinkin tuli melkoisen hyvä kokonaisuus näistä ainesosista. Merikorallin puuttuessa taisin nakata päälle vielä pakastimen aarteista jotain yrttejä, ja nämä ravut olivat nyt kyllä parhaita mitä olen tuosta isosta pussista valmistanut. Teen seuraavalla kerralla kyllä melko varmasti tällä samalla reseptillä, sillä niin tyytyväinen olin.

Lisukkeeksi tuli ehkäpä kerrankin vähän omasta pääkopasta ajatus ihmeriisistä, eli lapsiystävällisemmällä termillä aka huijaamalla sanottuna kvinoasta. Siihen tuntui jotenkin passelilta laittaa mukaan fetaa (salaattijuustoa nykytermeillä), tomaattia, sitruunamehua, korianteria, shalotti- tai punasipulia kun en muista enää että kumpaa. Lisäksi itse kvinoan keitinveden maustoin, tai oikeammin Apukokki maustoi tomaattiyrttiliemikuutiolla. Tästäkin tuli oikein hyvää ja yhdessä ravut ja tämä salaatti muodostivat oikein hyvän, vähän ruokaisamman iltapalan. Isot peukut tälle annokselle! Niin ja Ukrainalainen jääkylmä vodka oli oikein passeli aperitiivi ;D

20180203_205652.jpg

11.02. Slaavilaisherkkuja Kiovassa

Kävipä helmikuun alussa niin, että minulla oli mahdollisuus päästä työreissulle astetta eksoottisempaan Kiovaan. Ja ehkä vielä eksoottisemmalta se kuulostaa kun ajattelee että pääsee reissuun Ukrainaan, jossa on kuitenkin aktiivinen sotatila käynnissä… Pientä arvelua se näin aiheuttikin, mutta toisaalta tiesin Kiovan olevan monien satojen kilometrien päässä rintamalta ja monien muidenkin meidän firmasta käyneen paikalla aivan lähiaikoina. Ja ennakkoon osasin myös odottaa hyvää ruokaa ja kenties edullisempaa hintatasoa. No, loppujen lopuksi ruoka ja sen maittavuus vaihteli ehkä hieman odotettua enemmän, ja hintataso oli vielä alhaisempi kuin olisi voinut uskoa. Esimerkiksi illallisen ihan ok -paikassa parine-kolmine ruokineen ja oluen kera kustansi noin 10 euroa, eli ehkä neljänneksen kotimaisista hinnoistamme. Ruoka oli hieman vaihdellen todella hyvää tai vähän turhan mautonta, ja nimenomaan syömäni ruoka kun halusin tutustua paikallisiin ruokiin enkä mihinkään Big Maccien hintaindeksiin tai pihvi ja ranut -tyyppiseen tuttuun ja turvalliseen. Rasvaa tuli varmastikin koneeseen enemmän kuin normaalisti ja smetanaa puolen vuoden kiintiö täyteen. Tuoretta salaattia olisi kaivannut muihinkin ruokiin kuin hotellin aamupalapöytään, joka muuten oli oikein hyvä tällaiseksi keski-/itäeurooppalaiseksi hotelliaamiaiseksi. Ohessa muutama kuva reissusta ruokiin painottuen. Näyttivät menevän juuri väärään aikajärjestykseen mutta enpä nyt jaksa alkaa kääntää toiseenkaan järjestykseen…

 

Lentokentällä pois lähtiessä sain myös vihdoin Kievin kanankin lautaselleni. Annos ei ollut läheskään yhtä hyvännäköinen kuin paikallisen kollegani lounaalla syömä, ja kana aika kuivakkaa. Voita oli kuitenkin sisällä reippaasti ja poikkeuksellisesti tässä tuli vähän vihreääkin lautaselle. Tsekkiläisen oluen kanssa taisi annos kustantaa vitosen, eli lentokenttien hintatasoihin nähden melkoisen edullinen lähtöateria!

20180131_182742.jpg

 

Ystävälliset paikalliset työtoverini veivät meitä lounaalle vähän erilaisiinkin paikkoihin. Pari seuraavaa kuvaa ravintolasta, joka on ikään kuin 60-lukulainen neuvostoliittolainen ravintola, tai kotikin. Oli hauska sisustus ja idea! Tilasivat paikallisella kielellä meille juomaksi lähestulkoon suomenkielisillä termeillä ”litra kiisseliä” ja niinhän sieltä sitten tulikin litran kannu vähän paksumpaa marjamehua, aivan kuin mummon kiisseliä. Hyvää!!

20180131_123300.jpg

 

Tuolla samassa neuvostohenkisessä lounaspaikassa otin borsch -keittoa. Paikallisilla listoilla borssi sisälsi usein myös lihaa ja tässä annoksessa se oli palapaistimaisina lihapaloina tuolla seassa. Monilla listoilla, jotka onneksi oli monissa paikoissa myös englanniksi, näkyi myös borsch ribsien kera! Kuulostaa erikoiselta. Lisäksi otin perunapihvejä ja paikalliset tilasivat meille alkuruoaksi puhdasta laardia leivän ja valkosipulin kera – huhhuh!

IMG_20180131_184033_666.jpg

 

Yhden päivän lounaalla söimme noutopöydästä painon mukaan laskutettuna yhtä ilmeisesti paikallista ruokaa, eli varenikeja. Kyseessä on taikinan sisään käärittynä mitä erilaisempia täytteitä, eli hyvinkin sukulaisia vaikkapa pelmeneille, raviolille tai aasialaisille kavereilleen. Täytteitä oli vaikka ja mitä, mutta jännä yhdistelmä olikin viinimarjatäytteinen vareniki, melkeinpä parempi kuin joku naudanlihanyytti.

IMG_20180131_184033_675.jpg

 

Varenikiravintolassa nyyttejä väsäsivät ei takahuoneessa vaan ihan vaan kassan takana ehkäpä hieman kokeneemmat paikalliset rouvat. Heidän käsissään varenikit valmistuivat näppärännäköisesti ja voisipa kuvitella heidän kasaamien palleroiden määrän olevan vähintäänkin viisinumeroinen. Lounaan hinta oli taas pari euroa…

20180130_123800.jpg

 

Yhdellä illallisella kävimme georgialaisessa ravintolassa. Ville Haapasalo oli muuten kovinkin tunnettu julkkis, hänen Helsinkiin ja Tampereelle perustamat georgialaiset ravintolat kun tulivat puheeksi… On siinä Villellä tekemistä jos meinaa näihin makuihin päästä: jonkinlainen juustotäytteinen ja juustolla kuorrutettu leipä oli aivan sikahyvää ja -rasvaista ja chakhokhbili, yrttinen kanapata, oli suosittelun arvoinen, joskin liemi olisi saanut olla vähän paksumpaa. Mutta superhyvä illallinen, juomineen kympillä!

20180130_212404.jpg

 

Ensimmäisen illan illallinen meni omatoimimatkaillessa pelmenien kera. Hyviä olivat, mutta olisi pitänyt hoksata tilata ruoat vähän enemmän jakelumielellä, sillä iso kipollinen pelmenejä alkoi tökkiä puolen välin jälkeen, ja etenkin tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän raikasta salaattia kaveriksi (voilla päällystetyn muusin sijaan)

IMG_20180131_184033_664.jpg

 

Tässä esimerkki tuosta pelmeni-illallispaikan menusta. Kaksi selkeää plussaa: englanti mukana ja hinnat alhaiset. Tuosta jos otetaan pari esimerkkiä, niin pelmenit possun ja vasikan lihalla täytettynä noin 2.5e, stroganoff lisukkeineen alle vitosen ja kolmen munan munakas lämpimän juoman kera reilut 2e. Kurssi siis vaihtaessa oli 100 UAH = 2.8 €. Voisipa tuonne mennä vaikka uudelleenkin syöpöttelemään…

 

20180129_201817.jpg

 

Tässä vielä yleisilme tuosta samasta paikasta, jonka nimi oli Kompot. Tuota samalla nimellä myytävää mehua sai noista etualan kaapeista litran tai 2 desin annoksina, ja ennen kuin oli ehtinyt ymmärtää kompotti -teeman ja mehut, ehti noita litran lasipurkkeja jo hieman kavahtaa että mitähän siellä oikein säilötäänkään…

20180129_202103.jpg

10.02. Vihdoin meidänkin keittiössä nachopelti sekä sirkkoja

Tulipa männä viikolla kokeiltua iltapaloilla paria uutukaista meidän koekeittiön näkökulmasta: suhteellinen legendaarista ja monille tuttua mättöruokaa eli nachopeltiä sekä vähän tuoreempaa tapausta eli sirkkasnäcksejä. Näistähän nyt tulee pikkuisen vääränlainen kuva iltapalojen suhteen, kun kuitenkin noin 2/3 illoista meillä syödään puuroa, mutta nyt sattui ensinnäkin sirkkasipsit kaupassa silmään niin tartuin tilaisuuteen kun vihdoinkin sirkkatuotteeseen törmäsin. No okei, olishan siellä ollut jonkinlaista sirkkamakkaraakin, ja vielä alennuslapuilla varustettuna, mutta ei nyt oikein iskenyt se tähän ajankohtaan sopivasti. Nachopellin puolestaan bongasin jonkun ruokabloggarin instasta äskettäin ja lisäsin ruokasuunnittelulistalle niin tulipa nyt sekin tehtyä, kun ei ikinä moista ole tullut kokeiltua.

Nachopellin reseptejä löytyy intterneetistä aika vino pino, mutta taisinpa ottaa varsinaisella valmistushetkellä tukiohjeekseni tämän soppa365:sta löytyvän ohjeen: https://www.soppa365.fi/reseptit/teemu-leminen/arjen-nopeat/nachopelti. Lyhyestihän homma menee niin, että ruskistetaan jauheliha ja maustetaan se, kaadetaan nachojen päälle, lisätään kasviksia ja kastikkeita ja nakataan vartiksi uuniin. Piti vähän koittaa tehdä lahdenlaisilla puolikkailla meidän pelti, että saisi muksujakin syömään vähemmillä kastikkeilla varustettua puolta, mutta vähän puoliksi meni vielä sekin eli nirsompi ei oikein innostunut mutta vähemmän nirso söi kuitenkin innolla. Olin onneksi vähän varustautunutkin tähän, ja jättänyt jauhelihaa erikseen ja sellaisenaan se kelpasi nachojen kanssa hyvin myös vähemmän innokkaalle muksulle. Tein aika isosta määrästä pellillisen, eli käytin 750g jauhelihaa (tai no ehkä 600g meni sitten uuniin äsken mainitusta syystä) ja 400g nachoja. Jauhelihaa maustelin lähinnä ketsupilla, kurkumalla, paprikajauheella, chilijauheella, soijalla ja lorauksella kasvisfondia. Ja toki suolat ja pippurit. Punasipuli oli päässyt loppumaan joten käytin sitten vähän shalottisipulia kirsikkatomaattien kanssa kasvisosioksi. Juustokastiketta ja tacokastiketta lappasin suoraan valmispurkeista ja lisäksi raastoin vähän sinistä emmentalia matkaan. Lopputulos oli kyllä oikein maukas. Nachot olivat osin lötköjä, osin rapeita ja kastikkeiden määrä tuntui olevan aika lailla optimaalinen. Jonkinlainen himo tähän tuli ja olisi voinut syödä kyllä mielin määrin mutta onneksi sai jätettyä vähän myös seuraavalle illalle…

Linkosuon sirkka -ruissnacksit saivat vähän varautuneen vastaanoton ja taas kerran nirsompi junnu jätti maistamattakin 😦 Toinen onneksi maistoi aikuisten lisäksi. No, eipä tämä mikään kovin eksoottinen makuelämys ollut – ihan kuin olisi syönyt aivan tavallisia ruissipsejä. Ehkä nämä olivat hieman suolaisempia, mikä sopi aivan hyvin tuotteeseen. En tiedä oliko odotukset sellaiset, että näissä olisi pitänyt olla jotenkin enemmän jotain erilaista makua, mutta täällähän oli vain mukana viitisen prosenttia kotisirkkajauhetta, eli aika kevyesti sirkoitettu tuote kyseessä… Protskua noissa oli 13% ja tämä näytti googlauksen perusteella olevan muutaman yksikön enemmän kuin tavallisissa vastaavissa. Tällä kokemuksella voisi aivan hyvin muitakin sirkkatuotteita ostella ja kokeilla, mutta toisaalta mitenkään reippaasti niistä ei kannata ylimääräistä maksaa. Niin ja sellainen lisähuomio, että tuotteessa nostettiin allergian aiheuttaminen isohkosti esiin (viitaten lähinnä äyriäisallergiaan) ja olikohan sitten tuon tekstin lukemisen aiheuttamaa vai ihan oikeaa kutinaa, jota itse kuvittelin kurkussani tapahtuvan… enkä ole edes äyriäisille allerginen.

20180210_174858.jpg

20180208_200751.jpg

IMG_20180207_195853_878.jpg

 

25.01. Syö! Teurastaja, Alsace meni, LiV ja Simit tuli

Taas on näemmä pikkuhetki ehtinyt pyörähtää kalenterissa sillä Cityn Syö Tampere! -viikot alkavat taas nyt perjantaina 26.1., eli tätä kirjoittaessa heti huomenissa. Sinänsä tuo on aina ihan hauska tapahtuma, mutta jostain syystä itselläni on nyt vähän sellainen fiilis että nytkö jo taas, ja toisaalta kun katsoo tarjontaa mukanaolevista ravintoloista, niin on vähän sellainen fiilis että taasko noi samat… Eli eipä taida olla yhtään(?) uutta ravintolaa mukana tällä kertaa edelliseen verrattuna. Noh, eipä silti, onhan noissakin ihan hyviä vaihtoehtoja. Saapa nähdä toteutuuko, mutta viikonlopun aikana saattaisi olla hyvä sauma käydä itse kokeilemassa joku paikka, ehkäpä Kalevalainen sellainen. Tapahtuman sivusto tutusti normaalissa paikassa täällä: https://www.city.fi/syo/tampere

Mennään seuraavaksi vähän negatiivisempaan suuntaan, eli harmittelun pariin. Voi tuhannen tulimmaista, ja simpuran simpura! Wistub Alsace, paljon kehuja saanut alarannan ravintola on pistänyt ovensa kiinni, ennen kuin itse ehdinkään niistä ovista tuon nimiseen ravintolaan kulkea 😦 Sitä vaan aina ajatteli että joskus pitää mennä, ja eihän sitä joskus -hetkeä näemmä ehtinyt tämän suhteen ikinä tulla. Yllämainituilla Cityn viikoillakin Alsace oli jokusen kerran mukana. Mutta eipä tälle voi mitään, pitää muiden joskus -hetkien osalta koittaa olla skarpimpi… Toki tässäkin käänteessä on oma positiivinen puolensa, sillä samalle paikalle tulee uusi paikka nimeltä LiV. LiVin taustalla on tamperelaisen ravintolamaailman konkareita ja siten varmastikin voinee odottaa laadukasta ruokaa tarjolle. Iltaravintolan lisäksi LiV aikoo tarjota sunnuntaibrunssia, joiden osalta kaupungissa alkaakin olla jo aika paljon erilaista tarjontaa – niitäkin vaan pitäisi päästä vähän paremmin kokeilemaan… LiV avaa helmikuun alussa ja Aamulehden artikkeli aiheesta nähtävissä täällä.

LiVin lisäksi tulossa on taas muutakin. Nostetaan ensin esille muutoinkin jo kovatasoiseen kaupungin hampurilaiskisaan uutuutena mukaan tuleva Kauppuri 5. Hampurilaisten ystäville tämä nimi on tuttu Oulusta, jossa paikka on pyörinyt menestyksekkäästi jo pian 10 vuotta. Itsekin on tullut käytyä tuolla pariin otteeseen, ja siellä on kyllä ollut oikein maukasta burgeria tarjolla. Kauppurissa on ollut tarjolla myös legendaariseksi annokseksi noussut Teurastaja, jota saa moneen eri mittaan rakennettuna. Isoin versio taitaa olla triplaversio vai olisiko peräti nelinkertainen, mutta ihan kaksinkertainenkin on jo näin yksinkertaiselle tyypille lähestulkoon liian iso. Tampereen Kauppuri tulee Hämeenkadulle Ihkun viereen, joten olisiko se sitten tulossa aiemmin Pancho Villan sisältäneeseen liiketilaan. Ilmeisesti avaus venyy pitkälle loppukevääseen ellei alkukesään, mutta Facebook -sivut on jo Tampereen puljullekin jo pystyssä: https://www.facebook.com/Kauppuri-5-Tampere-2051366278449286/

Viimeiseksi tähän kirjoitukseen pääsi sitten Simit House. Aamulehden artikkelin perusteella paikasta on tulossa elegantti turkkilaisravintola. Vaikuttaisi siltä, että täältä voisi saada vähän erilaisempaa turkkilaista ruokaa kuin monista pikaruokaravintoloista, jotka itseään turkkilaisiksikin mainostaa. Toki esimerkiksi Malabadin tarjonta on jo nykyisellään hyvin rikasta. Simit House tulee Puutarhankadun ja Näsilinnankadun kulmaukseen, joten itselleni se voisi olla hieman pidemmällä lounastauolla kävelymatkan päässä. Artikkelin mukaan paikan pitäisi aueta helmikuun puolessa välissä eli parin viikon päästä. Toivotaan näin.

23.01. Oo Las Palmas

Hupsistakeikkaa! Astetta tuotteliaamman joulukuun jälkeen onkin näemmä hyvä aloitella uusi vuosi jälleen harvemmilla postauksilla 😦 Ei kiva, mutta toisaalta en halua liikaa ressata päivityksillä itseäni. Vaikka kyllä sitä ihan mieluusti useamminkin kirjailisi näitä esseitä… No, eipä käytännössä ole oikein ollut aiheitakaan, sillä kokkailut ovat olleet aivan minimissään koko alkaneen vuoden. Ensin oltiin vähän reissun päällä (tästä kertookin tämä artikkeli) ja sitten on arki iskenyt muksujen synttärikiireineen ja ilmeisine noro-viruksineen. Toivottavasti jatkossa taas löytyisi motivaatiota, aikaa ja energiaa niin kokkailuihin kuin niistä kirjoitteluihinkin. Olen myös huomannut että blogiin on eksynyt mitä ilmeisimmin uusia lukijoitakin satunnaisesti, ja jotkut heistä päätyvät noihin reseptipankkiin ja infosivulle, joten voisi olla syytä niitäkin saada päivitetyksi edes joskus 😮

Mutta asiaan! Kuten otsikko kertoo, ohjelmassa oli uusi reissu Kanarian saarille. Toki otsikko siinä mielessä on harhaanjohtava, että Las Palmasin sijaan olimme Bahia Felizin lomakylässä, joka on kyllä ruokailun suhteen suhteellisen tylsä paikka pienuudessaan: täällä ei pahemmin erikoisia ravintoloita ole ja etenkin kun olimme taas all inclusiven kera matkassa, ei erilaisien ravinteleiden kokeiluja tullut käytännössä lainkaan… Toki tylsää tällaisen blogin ja ruoasta kirjaamisen näkökulmasta, mutta äärimmäisen fiksua ja helppoa parin muksun kanssa matkatessa. Mitä luultavimmin mahdolliset seuraavatkin matkailut tullaan kyllä pitäytymään täysihoidon parissa, sillä vaikka lomailu käytännössä onkin vain lastenhoitoa haasteellisemmissa olosuhteissa (ilmaisu lainattu aktiivilukijalta), on kuitenkin mukava edes joitain ressin vähentäjiä sisällyttää mukaan kuten siis sen ettei tarvitse alkaa muksujen kanssa valkkailemaan ruokapaikkaa ja pohtimaan syövätkö he sitten maksettuja annoksia kuitenkaan.

Alla on jokunen kuva reissusta ruokiin ja juomiin painottuen, ja niiden oheen kirjailen muutamia ajatuksia ja kokemuksia. Yleisellä tasolla kuitenkin sanoisin, että tämänkertainen all inclusive -ravintola ja sen tarjonta aamupalalla ja päivällisellä (sekä parilla lounaalla) ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edellisellä matkallamme. Ravintola oli ruuhkainen ja äänekäs, jotka toki tavallaan odotettavia ominaisuuksia olivatkin suurelta lapsiperhehotellilta mutta silti vähän yllättäviä edelliskerran kokemuksiin verrattuna. Varsinaisia jonoja pystyi välttelemään kun suuntasi eri tiskeille, joita oli runsaasti aivan liiallisten ruokalajien tarjontaan. Sen sijaan erinäisiä väistelyliikkeitä kolarien välttämiseksi joutui tekemään ihan tarpeeksi. Ruoan esillepano oli oikein hienoa, ja uudenvuoden illallisella erityisesti panostettuna jopa juhlavaa ja todella komeaa. Kuten mainittuna, ruokalajeja oli tarjolla ”ihan sikana”, eli käytännössä jopa vähän liikaakin. Sen sijaan ruokien vaihtelevuus oli itselleni pettymys. Joo, tokihan joka ilta taisi olla erilainen lihaköntsä, josta kokki oli livenä veistelemässä asiakkaille paloja. Ja tokihan aamupalalla oli eri aamuina vaihtelua bratwurst -henkisten nakkien, chorizotyyppisen makkaran ja englantilaisen makkaran välillä mutta silti jotenkin alkoi tarjonta vähän tympäisemään. Apukokki nosti esiin ruokien turhan miedon maustamisen ja se on kyllä totta: iso tarjonta ja vähän kaikki maistui samalta… Piristävän poikkeuksen tähän kaikkeen teki yhden illan illallinen toisessa ravintolassa, jossa oli tarjolla välimerellinen tapashenkinen alkupala ja päälle maukas pihvi – tämä kuului all inclusiveen kertaalleen käytynä. Täytyy sanoa että tuo oli kyllä koko reissun maukkain ruoka. Juomapuolesta sen verran, että hanoista sai hakea niin limut, oluet kuin viinitkin, ja aika bulkkitavaraahan viinikin oli. Kertaalleen otettiin vähän parempaa vinoa pullo, jonka sai reilun vitosen lisäpanostuksella. Iltaohjelman kanssa yritin käydä drinkkilistan ilmaisjuomat läpi ja ihan ok:han nekin olivat, mutta varmaan pienellä rahalla olisi vähän parempiakin saanut. Niin ja mitä olueen tulee, niin paikallinen Tropical tuntui olevan vallitseva plaatu joka paikassa. Hotellin vierestä löytyneestä hyvin pienestä norjan baarista sentään sai Heinekenia, muuta ei sitten sielläkään ollut.

Hups, tulipas tuossa äsken ehkä turhankin negatiivisen tuntuista tekstiä. Tokihan loma oli kaikkinensa onnistunut ja aivan kelvollista tarjontakin. Ihan mahtavaa oli nautiskella 24 asteen lämmöstä lisättynä pilvettömällä auringonpaisteella. Niin ja reissuun osui omat 4-kymppisetkin joten vähän juhlan aihettakin oli. Kiva reissu kaikkinensa ja kannatti taas lähteä!

 

Iltaohjelmaa oli tarjolla joka ilta niin lasten kuin aikuistenkin makuun. Oli taikuria ja akrobaattia ja aika paljon musiikkipainotteista menoa ja meininkiä. Ohjelman kylkeen oli mukava ottaa aina jokin jälkiruokadrinksu, jonka sentään sai yleensä ihan lasiinkin kun päiväsaikaan joutui juomansa juomaan käytännössä koko ajan muovimukeista.

20171229_202449.jpg

Jälkiruokapöytä oli aika komea näky jokaisella ruoalla. Vaivaa oli nähty yksittäisten leivostenkin tekemiseen, vaikka toki suurin osa herkuista oli isommista levyistä leikattuja tai kulhollisia. Tosin herkkujen syönti jäi aika vähiin kun oli kuitenkin vetänyt navan täyteen ruokaakin, ja usein jälkiruoaksi meni ennemminkin pari palaa manchegoa tai muuta juustoa kenties pienellä hillolisukkeella viimeisteltynä

IMG_20171230_195934_682.jpg

Jälkiruokiin kuului myös suklaasuihkulähde, joka taisi pienellä variaatiolla olla tarjolla jokaisella illallisella. Tai no, muksuilla tuo suihkulähde taisi ainakin puolet reissusta kuulua myös heidän alkupalalähteekseen dipatessaan vähän vaahtokarkkeja ja/tai hedelmiä ensimmäiseksi vatsantäytteeksi…

IMG_20171230_195934_681.jpg

Aika vähän tuli loppujen lopuksi istuskeltua aurinkotuolilla, mutta sen verran kuitenkin että yhden suhteellisen rennon lomareissun ja helteisen vaikutelman antavan kuvan sai aikaiseksi 😀 Tuoleja oli tarjolla ihan riittävästi mutta porukkaa kuitenkin niin paljon että ihan altaiden viereen ei juurikaan meidän aikatauluilla päästy

20171231_124544.jpg

Uudenvuoden aattona oli koristeluun käytetty aikaa, vaivaa ja salaatteja aika paljon enemmän kuin muina iltoina. Myös ruoassa oli pientä panostusta, ja rapuja ja muita äyriäisiä oli tarjolla aika paljon. Näiden syöminen ei varsinaisesti ole ihan sitä ominta itseäni, mutta jotain uutta sai kuitenkin mukavasti kokemuksina näistäkin

20171231_185237.jpg

Myös koristeluissa oli käytetty mereneläviä (tai -kuolleita) runsaalla kädellä

20171231_185738.jpg

Padano -juusto oli aseteltu kivasti ei mihinkään kippoon kuten ensivaikutelmasta ensin ymmärsi, vaan juusto itsessään toimi myös kippona valmiiksi hienonnetulle juustolle.

20171231_192246.jpg

Uudenvuoden illallisella oli myös spesiaalina tarjolla sushia, ja siitä iso käsi! Siinä oli kokilla hommaa kerrakseen kun ihmismassat hakivat susheja lautasilleen

20171231_192319.jpg

Las Palmasissa poikkesimme paikallisessa ostoskeskuksessa pienellä shoppailureissulla yhtenä päivänä. Ostari itsessään oli ehkä hienoinen pettymys, mutta oli siellä sentään yhteen kerrokseen saatu aika laaja kattaus ruokapaikkoja. Menimme tosin helppoon ”kaikkea mahdollista listalla” -paikkaan ja koitin tilata jonkun täytetyn leivän mutta sainkin näemmä täytetyn croisantin. No mikäs siinä, ihan hauska kokemus sinänsä, mutta oli kyllä aikamoinen lötköpötkö tuo croissant, mutta ranujen kastike oli maukas!

20180102_133738.jpg

Itse pääsin myös Apukokin kaiketikin osana synttärilahjaani kustantamana matkanjärjestäjän retkelle katsastamaan jalkapalloakin! Kyseessä Espanjan cupin neljännesvälierämatsi Las Palmas – Valencia, joka päättyi 1-1 ja ratkaisu haettiin myöhemmin Valencian kotikentältä. Oli kiva kokemus päästä käymään paikallisella stadikalla, joka oli sinänsä ihan komea paikka. Harmillisesti stadion oli vain puolillaan yleisöä, joten mitään mahtavaa tunnelmaa ei päässyt kokemaan. Pelimakkara meni tällä kertaa hot dogin muodossa – sekin oli kylmä. Tässä mielessä Veikkausliiga vie voiton!

IMG_20180103_200955.jpg

Yhtenä iltana päästiin tosiaankin illastamaan paremman ravintelin puolelle ja tähän kuvaan päätyi tapaslautasista juustot ja oliivit, jotka sinänsä olivat ehkä tylsimmät saaduista annoksista verrattuna esimerkiksi perunoihin paikallisilla kastikkeilla tai friteerattuihin munakoisoihin.

20180104_200017.jpg

Ja loppuun vielä samaisen, itse asiassa viimeisen illallisen jälkiruokalautanen, jonka kaikki elementit olivat todella maukkaita ja annoin kuvassa vilahtavalla palautelomakkeellakin täyden kympin!

20180105_175111.jpg