07.02. Lehtikaalisalaatti

Kokeillaanpa uutta lähestymistapaa blogiinkin eli suoraan telehvoonista lyhyt postaus.

Piti vaan lehtikaalia paistella valkosipulissa (ruoteen poiston ja pikaisen kiehautuksen jälkeen) huomisen lisukkeeksi mutta huomasinkin kaikenlaisia muita tähteitä niin siitä se ajatus lähti tekaista iltapalasallaatti. Lisäsin pannulle myös noin 15 pinjansiementä ja puoli kourallista basilikaa eli kaikki mitä löytyi. Sormisuolaa päälle. Tämä pohjaksi ja päälle tomaattia, kananmunaa ja hunajamelonin viimeiset palat. Vähän raikkaria bonuksena ja mozzaakin oli superminipala niin sekin pääsi hyötykäyttöön. Loraus balsamicoa ja ääntä kohti. Hyvää oli mutta vähän turhan vähän, kertoi Apukokki.

05.02. Uudelleenpostaus: Kesäkurpitsalasagne

Mitä lähipäivinä syötäisiin -arvonnasta napsahti viikonlopulle kokattavaksi kesäkurpitsalasagne, jota olin tehnyt viimeksi viime syksynä ja tuolloin aiheesta myös kirjaillutkin. Lopputulos oli aika hyvä tälläkin kertaa ja tein pieniä muokkauksia edelliskertaan verrattuna: nyt käytin vain yhden tölkillisen Mutti-tomaattimurskaa ja lisäksi pienen purkin paseerattua tomaattia ja näin ollen kastike oli hieman vähemmän nestemäistä. Joskaan lopputuloksen nestemäärään tuo ei juuri tuntunut vaikuttavan vaan nestettä oli taas vuoassa melkoisen paljon. Paistoin ehkäpä hieman vähemmän aikaa tällä kertaa ja suutuntumaa oli näin ollen vähän enemmän. Lisäksi koitin vähän rohkeammin maustaa kastiketta (enempi valkosipulia, chiliä, vähän cayennepippuria), mutta vieläkin olisi voinut enempi makua kokonaisuudessa olla. Joka tapauksessa oli oikein hyvää ja ehkäpä astetta parempaa kuin viimeksi. Ainakin aikuisten mielestä. Lapsethan ei taaskaan syöneet, mutta hyvän jauhelihasoosin sai heille samalla kertaa. Alla tuo viimesyksyinen postaus kokonaisuudessaan. Kuviakaan en viitsinyt uusia kun näyttävät täsmälleen samoilta 😀

=====

Googlettelin kesäkurpitsalasagnelle reseptiä ja päädyin noudattamaan tätä Ruokahommia -blogin reseptiä: http://ruokahommia.blogspot.fi/2014/02/suuri-lasagnehuijaus-eli.html. Halusin reseptiltä makaronisten levyjen korvaamisen lisäksi sitä, että valmistus olisi suhteellisen simppeliä, ja sitä tämä kyllä olikin.

Ensin siis jauhelihakastike tulille ja sillä aikaa kun kastike hautuu, on hyvin aikaa valmistella kesäkurpitsat ja juustot. Valkokastiketta ei tähän lasagneen tule laisinkaan. Jauhelihakastikkeen, kuten tällä kertaa koko reseptin, menin hyvinkin tarkasti alkuperäisreseptin mukaisesti, joskin tein isomman määrän ja osin sen osalta sävelsin määriä. Eli alkuun siis sipulit (1 kesäinen keltasipuli, 1 shalottisipuli sekä 3 valkosipulin kynttä) miedolla lämmöllä pehmenemään ja jonkin ajan jälkeen 800g jauhelihaa sekaan ja ruskeaksi. Sen jälkeen 2 prk tomaattimurskaa ja hyppysellinen sokeria. Laitoin myös suolaa ja pippuria tässä vaiheessa ja annoin hautua noin puoli tuntia. Sen jälkeen lisäilin balsamicoa ja maistelin, kuten käskettiin. Tämä jauhelihakastike oli siis tosiaankin aika paljon simppelimpi kuin mun normaalisti tavallisessa lasagnessa käyttämä kastike. Näinpä se ei ollut myöskään ihan yhtä tuhtia ja toisaalta maku jäi ehkä vähän miedoksikin.

Kastikkeen hautuessa valmistelin Apukokin kanssa loput ainekset. Käytännössä tämä tarkoitti 1.5 kesäkurpitsan viipaloimista, josta osan viipaloin veitsellä astetta paksummiksi siivuiksi ja toisen osan Apukokki suihki menemään juustohöylällä vähän ohuemmiksei siivuiksi. Lisäksi viipaloin kaksi pakettia mozzarellaa, hienonsin basilikan ja pistin osan siitä jo jauhelihakastikkeen sekaan ja lopuksi raastoin oltermannia.

Arvoin käytettävän uunivuoan kokoa, mutta päädyin pienempään sillä halusin saada monta kerrosta lasagneen ja toisaalta aioin ottaa jauhelihakastikkeesta osan erilleen sillä epäilin vähän lasten halukkuutta maistaa lassua. Valinta vuoan osalta osui nappiin ja kun olin latonut ainekset vuokaan, täyttyi se juuri sopivasti. Latomisvaihe oli mukavaa senkin takia, että kerrokset näyttivät todella hyviltä vihreän, ruskean ja vaaleankeltaisen sekoittuessa nätisti. Päällimmäiseksi tuli vielä kunnon kerros juustoraastetta.

Paistoin lasagnea 200 asteessa puoli tuntia reseptiä noudattaen, ja jätin sitten vielä jälkilämpöön noin toiseksi puoleksi tunniksi. Lopputulos oli pinnan osalta todella hyvä ja näytti todella herkulliselta. Harmillisesti sivulta katsottaessa huomasi, että vuoassa oli nestetta todella, todella paljon! Ensimmäisiä annoksia ottaessa koitin valutella kauhasta nesteitä pois vähän huonollakin menestyksellä ja sen jälkeen kaadoin suoraan vuoasta pois ison määrän nestettä. Syödessä ei nesteen määrä aivan niin paljoa häirinnyt. Se, mikä vähän häiritsi, oli jonkinasteinen mauttomuus. Kokonaisuus oli yllättävänkin mieto. Olisi varmaankin kannattanut olla jotain vahvempaa juustoa raasteena, ja kenties jauhelihaan olisi voinut nakata vähän lisää mausteita esim. chilin muodossa. Noh, ihan hyvin tämä kuitenkin maistui niin itselleni, Apukokille kuin yhdelle lukijavieraallekin. Lapset sen sijaan nirsoilivat kuten arvasinkin, ja kuorolaulanta “en syö” raikasi. Jauhelihakastike ja pasta maistui sen sijaan ihan hyvin. Positiivisena toki, että molemmat muksut maistoivat minimäärän jonka annoin, joskin toinen jätti kesäkurpitsat siitäkin syömättä… Ehkä kuitenkaan ei voi muksumittariarvosanaa kuitenkaan tästä annoksesta antaa.

 

05.11. Kaikenlaisia kiireitä ja kokkauksia sekä matoisaa parsakaalia

Pahoitteluni teille, satunnaiset intterwebin matkaajat, jotka säännöllisen epäsäännöllisesti olette tälle sivustolle eksyneet. Elämäntilanne on tässä syksyn aikana muuttunut sen verran kiireiseksi, että ei meinaa löytyä millään aikaa (ja ehkä ei kai myöskään prioriteettia aka. motivaatiota) päivittää tätä universumin parasta syömiseen ja juomiseen liittyvää blogia. En uskalla luvata tilanteen juuri parantuvankaan tästä etiäpäin, mutta pidetään sivusto toistaiseksi hengissä ja päivitetään sitten aina silloin kun siltä tuntuu ja aika ja paikka sen mahdollistavat. Tähän postaukseen liitän muutamia tarinoita, ruokia, juomia ja niihin liittyviä kuvia edellisten muutaman viikon ajalta.

Tavallinen arkilohi: Yksi melko lailla normaali ja yleinenkin ruoka meillä on uunilohi. Tämä vuosikymmenten läpi säilynyt perinteinen ruoka oli myös meillä taannoisilla kasari- ja ysäriluvuilla pöydässä aika useinkin. Jossain vaiheessa ehkä tuli pieni yliannostuskin aiheeseen eikä tätä tullut tämän vuosituhannen ensimmäisen kymmenluvun aikana itse kovinkaan paljon tehdyksi, mutta parin viime vuoden aikana tämä on osoittautunut hyväksi ruoka-artikkeliksi kotonamme lähinnä näistä kolmesta syystä: a) valmistus on helppoa, b) ruoka kelpaa lapsille hyvin ja c) ruokaa saa tehdyksi kerralla aika suuren määrän. Usein tulee lohen seuraksi nakattua uuniin jotain muutakin, usein pakastimen syövereistä löytyviä perunavalmisteita (ranskalaiset tai ristikkoperunat) sekä kasviksia (pääasiassa varmaankin joku kruunusekoitus).

Itse lohiannos tulee koostettua lähestulkoon aina oheisella reseptiikalla: uunivuoan voitelu, (kirjo)lohifilee vuokaan, lohen päälle suolaa, chilijauhetta, valkopippuria, sitruunamehua tai sen keinotekoista versiota. Lopuksi vuoan pohjalle ja hieman myös kalan päälle ruokakermaa, jonka on syytä olla 15%:sta versiota tai jopa oikeaa kuohukermaa – välttelen siis yksinumeroisia prosenttiversioita ihan tietoisesti. Kerman joukkoon sitten puna- tai keltasipulin rinkuloita tai molempia. Paistellaan ensin 10 minuuttia hieman yli 200 asteessa, sitten väännetään 175 asteeseen 20-30 minuutiksi ja viime aikoina olen sitten vielä 5-10 minuuttia pitänyt grillivastusta päällä.

Matoisa parsakaali: Yksi todella hyvin meillä menestyvä kasvis on parsakaali. Niin muksut kuin aikuisetkin syövät sitä oikein mieluusti ja joitain kertoja siihen on saatu hyvät ja makoisat mautkin – melko usein tulee kuitenkin maustettua pelkästään pienellä ripauksella suolaa (ai niin, pitäisikin muistaa ostaa suolaa ensi kauppareissulla). Kävipä kuitenkin kerran tässä syksyllä niin, että aikuisten innostus parsakaalin parissa saattoi kärsiä vähän pidempikestoisen kolauksen. Parsakaali oli valmisteltu ja keitelty normaaliin tapaan ja ruokailu oli kovaa vauhtia menossa. Jostain kumman syystä Apukokki kuitenkin yhtäkkiä tipautti parsakaalin pöydälle ja näytti kuin olisi kummituksen nähnyt! Kummitus olisi kyllä voinut olla parempikin vaihtoehto, sillä Apukokin suuhun oli erittäin lähellä joutua muutaman sentin mittainen komea vihreä mato matolainen. Voi sitä ilmettä ja väärään suuntaan kulkevan ruoan nieleskelyä takaisinpäin. Jäi ainakin tällä kertaa parsakaalit sitten syömättä. Vaikka olisihan tuossa madosta saanut mukavasti vähän lisää proteiiniakin 😀

Olutmaistelussa inkivääriolut: Olin napannut hyllystä mukaani Wychwoodin Ginger Beard -inkiväärioluen, sillä ajattelin että tämä voisi olla ihan kiva kokeilu kun olen yleisesti ginger ale -virvoitusjuomista tykännyt jossain määrin. No, väärässäpä olin! Oli melkoisen karmivaa tavaraa! Edes alkumaku ei ollut omaan suuhuni kovinkaan hyvää, ja lopun inkivääripolte oli todella tiukka. Tätä ei todellakaan kannata meikäläisen ostaa toista kertaa. Katselin nyt ratebeerin ja olutoppaan arvioita ja aika huonoja pisteitä oli sielläkin, mutta sentään yhden bloginpostauksen löysin jossa tästä edes jossain määrin pidettiin: http://minimiehenseikkailut.blogspot.fi/2016/06/ginger-beard.html

Iltapalasalaatti: olisikohan ollut kevät 2014 (vai 2013?) kun tuli kiinnitettyä aika paljon huomiota syömiseen ja se toimi henkilökohtaisella tasolla lähtölaukauksena sille, että jokaisella ruoalla pyrin syömään kunnolla kasviksia. Silloin tuli myös käytyä enempi punttisalillakin, ja kesäkunto oli parempi kuin vuosikausiin, jopa -kymmeneen. Sen jälkeen ei ihan vastaavaan ole päässyt mutta kuitenkin ihan riittävällä tasolla kilot kurissa. Tuolloin jaksoi myös usein tehdä iltapalaksi kunnon salaatin proteiininlähteineen ja öljyineen. Olisi kyllä hyvä kun jaksaisi useammin nykyiselläänkin näin tehdä, mutta harmillisen harvoiksi nuo kerrat ovat jääneet. Yhden kerran tässä kuitenkin tuli keitettyä iso satsi kananmunia ja siitä sainkin inspiraation tehdä sitten kunnollisen salaatinkin.

Kunnon satsi puhalilliä: yksipä päivä syksyllä tuli tehtyä kunnon satsi lihapullia. Jos muistan oikein, kaivelin pakastimen perukoilta neljä rasiaa aiemmin 30% alennuksella ostettua jauhelihaa ja tuli näin ollen pyöriteltyä ja paisteltua 1600 grammasta lihaa. Ruskea kastike pohjille ja sinne pinnalta paistetut pullat sitten muhimaan pariksi kymmeneksi minuutiksi niin kylläpä tuli taas hyviä. Reseptihän löytyy jostain täältä blogista kirjattuna aiemmin, ehkä jopa tuolta lähes kokoaan unholaan jätetyn reseptikirjastonkin puolelta. Lisukkeeksi tuli näemmä keiteltyä tuorepastaa, vaikka tätyy kyllä sanoa että lihapullien kanssa keitetyt perunat sopii paljon paremmin, miksei myöskin pernamuussi. Kyllä siitä sitten syötiinkin kolme päivää ja vielä laitettiin muutamat pullat pakastimeenkin. Hmm… monestihan sanotaan ettei kertaalleen pakastettua ja sulatettua saa uudelleen pakastaa, mutta päteeköhän se siihen kun raaka-aine on välillä paistettu?! Noh, ei ainakaan tultu kipeiksi.

 

21.08. Kesäkurpitsalasagne

Makumittari: **1/2

Muksumittari: N/A

Googlettelin kesäkurpitsalasagnelle reseptiä ja päädyin noudattamaan tätä Ruokahommia -blogin reseptiä: http://ruokahommia.blogspot.fi/2014/02/suuri-lasagnehuijaus-eli.html. Halusin reseptiltä makaronisten levyjen korvaamisen lisäksi sitä, että valmistus olisi suhteellisen simppeliä, ja sitä tämä kyllä olikin.

Ensin siis jauhelihakastike tulille ja sillä aikaa kun kastike hautuu, on hyvin aikaa valmistella kesäkurpitsat ja juustot. Valkokastiketta ei tähän lasagneen tule laisinkaan. Jauhelihakastikkeen, kuten tällä kertaa koko reseptin, menin hyvinkin tarkasti alkuperäisreseptin mukaisesti, joskin tein isomman määrän ja osin sen osalta sävelsin määriä. Eli alkuun siis sipulit (1 kesäinen keltasipuli, 1 shalottisipuli sekä 3 valkosipulin kynttä) miedolla lämmöllä pehmenemään ja jonkin ajan jälkeen 800g jauhelihaa sekaan ja ruskeaksi. Sen jälkeen 2 prk tomaattimurskaa ja hyppysellinen sokeria. Laitoin myös suolaa ja pippuria tässä vaiheessa ja annoin hautua noin puoli tuntia. Sen jälkeen lisäilin balsamicoa ja maistelin, kuten käskettiin. Tämä jauhelihakastike oli siis tosiaankin aika paljon simppelimpi kuin mun normaalisti tavallisessa lasagnessa käyttämä kastike. Näinpä se ei ollut myöskään ihan yhtä tuhtia ja toisaalta maku jäi ehkä vähän miedoksikin.

Kastikkeen hautuessa valmistelin Apukokin kanssa loput ainekset. Käytännössä tämä tarkoitti 1.5 kesäkurpitsan viipaloimista, josta osan viipaloin veitsellä astetta paksummiksi siivuiksi ja toisen osan Apukokki suihki menemään juustohöylällä vähän ohuemmiksei siivuiksi. Lisäksi viipaloin kaksi pakettia mozzarellaa, hienonsin basilikan ja pistin osan siitä jo jauhelihakastikkeen sekaan ja lopuksi raastoin oltermannia.

Arvoin käytettävän uunivuoan kokoa, mutta päädyin pienempään sillä halusin saada monta kerrosta lasagneen ja toisaalta aioin ottaa jauhelihakastikkeesta osan erilleen sillä epäilin vähän lasten halukkuutta maistaa lassua. Valinta vuoan osalta osui nappiin ja kun olin latonut ainekset vuokaan, täyttyi se juuri sopivasti. Latomisvaihe oli mukavaa senkin takia, että kerrokset näyttivät todella hyviltä vihreän, ruskean ja vaaleankeltaisen sekoittuessa nätisti. Päällimmäiseksi tuli vielä kunnon kerros juustoraastetta.

Paistoin lasagnea 200 asteessa puoli tuntia reseptiä noudattaen, ja jätin sitten vielä jälkilämpöön noin toiseksi puoleksi tunniksi. Lopputulos oli pinnan osalta todella hyvä ja näytti todella herkulliselta. Harmillisesti sivulta katsottaessa huomasi, että vuoassa oli nestetta todella, todella paljon! Ensimmäisiä annoksia ottaessa koitin valutella kauhasta nesteitä pois vähän huonollakin menestyksellä ja sen jälkeen kaadoin suoraan vuoasta pois ison määrän nestettä. Syödessä ei nesteen määrä aivan niin paljoa häirinnyt. Se, mikä vähän häiritsi, oli jonkinasteinen mauttomuus. Kokonaisuus oli yllättävänkin mieto. Olisi varmaankin kannattanut olla jotain vahvempaa juustoa raasteena, ja kenties jauhelihaan olisi voinut nakata vähän lisää mausteita esim. chilin muodossa. Noh, ihan hyvin tämä kuitenkin maistui niin itselleni, Apukokille kuin yhdelle lukijavieraallekin. Lapset sen sijaan nirsoilivat kuten arvasinkin, ja kuorolaulanta ”en syö” raikasi. Jauhelihakastike ja pasta maistui sen sijaan ihan hyvin. Positiivisena toki, että molemmat muksut maistoivat minimäärän jonka annoin, joskin toinen jätti kesäkurpitsat siitäkin syömättä… Ehkä kuitenkaan ei voi muksumittariarvosanaa kuitenkaan tästä annoksesta antaa.

 

24.07. Paistettuja muikkuja

Muksumittari: ****

Makumittari: ***1/2

Voe voe ja vielä yhen kerran voe, kun ei näin kesälomien aikaan ja pitkin kotomaata reissatessa ehdi yhtäkään postausta tehdä. Näemmä kaksi viikkoa edellisestä, mutta onneksi edes nyt yhdet muikut sai kehiin. Pohjanmaalla paikallisessa Prismassa jo niin iso pikku-ukko huomasi kalatiskissä muikkuja myynnissä ja alkoi kinuta sitten niitä. No ostettavahan se oli, mutta oli pikkuisen hankala arvioida kuinka paljon näitä piti ostaa jotta Anoppilassa vieraillessa kaikilla tulisi mahat täyteen, mutta kuitenkin tiedostaen ettei täällä päin kalat kuitenkaan ihan se ykkösherkku ole. No pikkuisen yli puoli kiloa matkaan lähti ja mahtavana palveluna kysyttiin josko halutaan mukaan pussillinen jäämurskaa pitämään muikut freesinä – no mehän tietty haluttiin. Kalojen valmistus jäi seuraavaan päivään ja tuolloin jäistä oli vielä pieni määrä pikkuisen kiinteänä mukana, joten tosi hyvin oli kylmänä säilynyt jääkaapissa.

Muikuista oli peratessa kaupan (tai toimittajan) puolesta jo pääkin otettu pois, mikä joidenkin mielestä on hyvä juttu ja siinä tapauksessa kilohinnalla myytävässä tavarassa on kivasti asiakkaan eduksi. Muutoinkin kalat oli putsattu oikein hyvin ja oli mukava käsitellä ja syödä tätä tavaraa. Kotoisin nämä veijarit olivat Perämereltä ja sieltä kalastettu muistaakseni viitisen päivää ennen ostoa.

Valmistusprosessi oli taas kerran melkoisen yksinkertainen ja helppo: ruisjauhoihin sekoitin suolaa, tällä kertaa ruususuolaa ja sitten pyörittelin muikut seoksessa. Tämän jälkeen pannulle voita ja kalat perään. Annoin paistua viitisen minuuttia ensimmäiseltä puolelta ja sitten pari minuuttia perään toiselta puolen ja vielä lopuksi kääntelin muutamia kertoja nopeasti jotta sain voita ja rapeutta tasaisesti joka paikkaan. Aika sopivan kullankeltaisen ruskeita fisuja sain lopputuloksena. Kalojen paistelun aikana kattilassa höyryyntyi lisukkeeksi uusia perunoita ja kukkakaalia. Lisäksi Apukokki tekaisi maittavan vihersalaatin fetakuutioilla höystettynä ja kaikkinensa tästä tuli oikein hyvä annoskokonaisuus joka maistui hyvin kaikille osapuolille, niin lapsille kuin vähän varttuneemmallekin paikallisväestölle. Omasta mielestä olisi voinut olla pikkuisen enemmän suolaa, mutta sitähän saa onneksi itse kukin lisäillä erikseen. En lisännyt.

10.07. Aamiaisbrunssi kotosalla

Jälkikasvu toivoi viikonloppuna aamiaisbrunssia. Itse ajattelin sen tarkoittavan jossakin kaupallisessa ravitsemusliikkeessä suoritettavaa ähkyyn johtavaa tankkausta, mutta Apukokki oli taas kerran viisas ja ymmärsi että brunssinhan voi rakentaa ihan kotosallakin. Toudellakin, onpahan varmasti niitä syömisiä tarjolla joita kaikki tykkäävät syödä ja paljon kustannustehokkaampaa! Pieni vaivannäköhän tässä toki on kananmunien ja croissanttien paiston kanssa, mutta melko pientä ja on se sen arvoistakin kun saa maukkaan ja täyttävän aamiaisen, ja muksutkin viihtyvät aamiaispöydässä vähän pidempään ilman isompaa marinaa telkkarin, tabletin tai muun elektronisen härpäkkeen kimppuun. Viher- (tai jonkun muun värinen) smoothie olisi ehkä pitänyt vielä tehdä mutta hyvä oli näinkin. Tästä oli mukava lähteä viettämään sunnuntaipäivää, joka sisältäisikin vielä muutakin kokkausaktiviteettia joka kenties vielä tännekin tulee raportoiduksi.

06.04. Note to self: muista kasvikset

Apukokki on ollut valveutuneempi kasvisten aktiivikäyttäjä jo pidempään, mutta itse olen ehkäpä viimeiset kaksi vuotta ymmärtänyt tosissaan niiden arvon sekä yhtenä kokonaisvaltaisena ruoka-annoksena että vähintäänkin lisukkeena ja täydentämässä ruoka-aineympyrää. Toisin sanoen mikäli kasvikset puuttuvat aterialta, on annos/ruokailu vajavainen vaikka se sisältäisi muutoin kuinka laadukkaita ja maukkaita muita ainesosia. Työpaikan lounasravintolassa olen aina ottanut salaattia/kasviksia, mutta tuolloin pari vuotta sitten muutin lautasmallia niin että salaatti alkoi vallata tilaa salaattilautasen lisäksi myös ”päälautaselta” ja lämpimienkin kasvisten osuus kasvoi. Häviäjiä ovat olleet siten esim. peruna, pasta sekä kulloinenkin pääraaka-aine. Voittaja olen kuitenkin ollut etenkin minä itse. Painoa alkoi lähteä ja lounaan jälkeinen olo alkoi muuttua kevyemmäksi. Toimistotyöläinen pärjää vallan hyvin ilman että ottaa neljä isoa perunaa ja kaksitoista lihapullaa. Toki kokonaisuuteen vaikuttaa kaikki muukin mitä ja milloin päivän aikana syö(n), mutta lounaan merkitys on iso.

Kotona meillä on ollut kasviksia kohtuullisen hyvin tarjolla aina, mutta joskus aiemmin saattoi olla päivällisiä jolloin asiaan ei kiinnitetty huomiota ja kasvikset saattoivat puuttua. Nykyisin ruokia suunnitellessa ja ruokaa laittaessa kasvisten mukanaolon varmistaa tietoisesti. Kasvisruokaakin on viimeisten 3-4 vuoden aikana tullut tehdyksi enemmän kuin edeltäneiden 12 vuoden aikana yhteensä. Tähän lasketaan siis aika siitä kun äidin ruokapadat jäivät taakse. Apukokki toi meille käytännön seurata että jokaisella ruoalla on mukana sekä kasvikset että proteiini, ja nykyisellään molempien osuus on jo lähestulkoon automaatio. Myös ravintolassa olen tilannut satunnaisesti kasvisruokaa (viimeksi tänään lounastreffeillä Apukokin kanssa) ja tätä ei olisi sattunut edes vahingossa vielä 5 vuotta sitten.

Onneksemme olemme onnistuneet juurruttamaan edes jonkinasteisen kasvisten syönnin myös muksuille. Lapset ja kasvikset -keskustelu on oma taiteenlajinsa. En puutu siihen yleisellä tasolla kuin toteamalla, että lapsillekin kasviksia on tarjottava ja niissä on oltava riittävästi makua – aivan kuten muissakin ruoissa.

Kotona meidän kasvistarjonta ruoan lisukkeena on käytännössä aina jokin näistä:

• Höyrytettyjä kasviksia, joko tuoreista kasviksista (yleensä porkkanaa tai parsakaalia) tai pakastekasviksista (samat kuin yllä plus pavut tai esim. kruunukasvikset). Muista maustaa nämäkin, esim. suolalla ja oliiviöljyllä
• Pakastekasvikset pannulla. Useimmiten esim. kruunusekoitus tai vastaava
• Kasvikset ja pekoni: no onhan siinä sentään puolet kasvista 🙂 Esim. Haricot-papuja tai ruusukaalia sekä pekonia pannulla ja hyvät mausteet (valkosipulia, sweet thai chiliä). Lapsille ehkä eriytettävä kasvikset erikseen ilman pekonia
• Tuoreista kasviksista kunnon wok-tyyppinen pläjäys kuten postauksen kuvissa. Muksuille poimittava artikkeleita täältä erikseen. Tulee tehtyä harvoin, mutta on kyllä onnistuessaan vaivan arvoinen, eikä vaiva loppupeleissä ole niin kova.
• Kurkkutomaatti(salaatti): jos ei mitään muuta ole jostain syystä tarjolla, niin aina sentään näitä aineksia löytyy. Lähes aina on jotain muutakin, mutta silloin tällöin huolehdittava näiden kautta kasvispuoli

Kasvikset ovat helppoja, hyviä ja terveellisiä. Lisäksi niiden hinta on huomattavasti järkevämpi kuin monien ravintoarvoiltaan olemattomien valmisteiden tai vaikkapa lihan. Siis – syö kasviksia! Päätän raporttini täältä tähän Sivumaku -blogin juttuun ruokalaskusta.

 

 

30.03. Piece of cake

Makumittari: **1/2

Kyllä ei pitäisi kakkua syödä. Ainakaan mitään suklaista kakkua keskellä työpäivää. Ainakaan kesken Punekerhon aktiivisen kunnonkohotuskauden jonka päätöspiste on enää kuukauden päässä. Mutku nukuin niin huonosti ja väsyttää ja ketuttaa niin kyllähän tällainen iltapäivän kakunpalanen on melkoisen mukavaa lohturuokaa eli todellisuudessa puolen tunnin päästä ketuttaa vielä enemmän. Noh, mutta kerran sitä vaan työkaveri 25 täyttää, joten onnea Juha ja sinun takiasi uhrauduin herkuttelemaan 🙂

28.03. Olutmaistelu: Nikolai Irish Red Ale

Mallasmittari: ***1/2

Moni Red aleista osuu hyvin meikäläisen makuun – niin myös tämä Nikolai Irish Red Ale. Olen samaa mieltä Jaskan Kaljojen kanssa siitä, että tämä on helppo olut juoda, mutta minulla se ei välttämättä tarkoita sitä että jäisi jatkossa ostamatta. Itse asiassa viime aikoina olen ollut usein niillä ajatuksilla, että pitäisi keskittyä enemmän jo aiemmin hyviksi todettuihin, hyvänmakuisiin oluihin joista monet saattavat olla epätrendikkäästi helposti juotavia ja vähemmän humalaisia ja hedelmäisiä. Toki aion jatkossakin niitäkin maistella, mutta tämä kalia oli oikein hyvä saunaolut arkeen paluuseen valmistautuessa.

 

27.03. Makkaranpaistoa

Jätetään mittarit laittamatta, koska kaikkihan hyvästä nuotiomakkarasta tykkäävät ja lapsillekin uppoaa. Pääsiäissunnuntai oli mahtavan aurinkoinen ja keväinen. Siksipä olikin hyvä suunnata maggaranpaistoon, kuten usein pohjanmaavisiiteillä teemmekin. Tällä kertaa suuntasimme uuteen paikkaan, eli Kitinojalla sijaitsevalle kodalle. Kuten kuvista näkyy, paikka on hieno ja voisi helposti luulla olevansa vaikka kuinka pohjoisessa.

Päätimme tehdä tulet kotaan sisälle ulkopaikan sijaan navakan tuulen johdosta. Tulet syntyi helposti mutta savut jäivät turhan hanakasti kodan sisäpuolelle. Vieraskirjassa oli jonkun muunkin kommentti että huuvaa olisi laskettava puoli metriä. Samaa mieltä. Joka tapauksessa maltoimme poltella puuta miltei tarpeeksi kauan hyvän hiilloksen aikaansaamiseksi ja lopputuloksena oli maukkaat makkarat. Omaan makuun notskilla tai vastaavalla kuuluu olla perinteistä jauhomakkaraa (nyt Atrillia, Camping myös hyvä) eikä mitään korkean lihapitoisuuden omaavaa saati mitä erinäisimmillä mausteilla maustettua tuotetta.

Reseptiikkahan on simppeli: polta riittävästi puuta riittävän kauan ja odotellessa tee viillot makkaroihin. Paista makkaroita n. 15 minuuttia hiilloksen lähettyvillä, sivele kypsien makkaroiden päälle vihreää Turun sinappia (vaihtoehtona Kotisinappi) ja syö nautiskellen.