Kyyylläpä on melkoisen karmean näköistä kuvaa, mutta pistetään ny silti esille 😀 Ehkä toi hellan ääreinen astetta parempi on, mutta lautaskuva voisi hyvinkin päästä palkintopallille Pirkanmaan kehnoimman ruokakuvan sarjassa!
Edellinen postaus Ruben -sänkkäristä spekuloi että mihinkähän ne loput hapankaalit oikein saisi laitettua. Ja tokihan se bratwurst on perusvarma valinta hapankaalin kylkeen vai onko se yleisesti ottaen toisinpäin. Joka tapauksessa, bratwurstiahan se piti ostoslistalle pistää jotta saa hävikin muutettua herkuksi. Tämä meinasi ollakin haasteellisin osuus, sillä toisessa lähikaupassa ei ollut laisinkaan bratwurstia tai muutakaan mausteisempaa makkara-/nakkituotetta myynnissä ja toisessakin kaupassa (niin, K-ryhmällä on valikoima kyllä kaikissa kauppojen kokoluokissa monipuolisempi kuin S-ryhmällä, niin tässäkin tapauksessa) jäljellä oli enää yksi paketti. Näinpä otin kaveriksi sitten viereiset Krakovanmakkarat.
Nyt kuitenkin asiaan, eli hapankaaliin. Ennen makkaraostoksia etsiskelin, että millähän tapaa sen happaman kaalin saisi parhaalla tavalla valmistetuksi. Löytyi sitten useampikin ohje muhennoksesta, jossa hapankaalia haudutellaan kerma- tai smetanapohjaisessa seoksessa joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Tämäntyylinen iski sitten omaan kokkauspirtaan ja jotain tällaista halusin tehdä. Kaikkein eniten löydetyistä resepteistä inspiroi kuitenkin nämä Kokit ja Potit -blogin ohje sekä Meillä kotona -sivuston resepti. Jonkinlaisen yhdistelmän näistä sitten tein. Hienoinen ongelma tosin on, että nyt kun teosta on viikko jo vierähtänyt, niin enhän minä nyt enää muista tarkalleen kuinka tuon valmistin! 😀 Mutta sanoisinpa niin, että ensin pilkoin puolikkaan paketillisen pekonia pieneksi, paistelin pikaisesti. Sitten sipulia puolikkaina renkaina ja kuullotus jatkui. Sitten varmastikin meni sekaan ensin valutettu hapankaali ja perään smetanapurkillinen, jonkin verran hunajaa, kokojyvädijonia, ihan pikkuisen suolaa ja lisäksi mustapippuria. Ja tätä sitten hauduttelin parisenkymmentä minuuttia, kunnes koostumus alkoi olla sopivaa eikä vielä mennyt liian kuivaksi. Toki lämpökin kannattaa olla suhteellisen matalaa – tähän ei oikein mitään rapsakkaa paistopintaa niin haluaisi. Lopputulos? Todella hyvä! Tässä(kin, kuten Rubeneissakin) oli oikein sopiva sekoitus erityyppisiä makuja. Ainakin kotioloissa tämä oli paras hapankaalilisuke ikinä – no okei, kovin montaa kertaa ei ole tullut kyllä tehdyksikään mitään, mutta suoraan purkista sitä en kyllä taida enää ikinä laitaakaan. Bratwurstit ja krakovat paistelin toki erikseen ja Apukokki auttoi tekemällä currykastikkeen meidän luottoreseptillä, josta juttua vaikkapa täällä: 15.09. Currywurstia – tällä kertaa tuli ehkä astetta tulisempaa mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin! Tätäkin hapankaalipaistosta pitäisi kyllä koittaa joskus tehdä toisenkin kerran.
KUHAN SÖIN (JA JOIN) 
Hei! Blogiasi on oikein kiva lukea. Hirenoa, että olet kirjoittanut jo useamman vuoden. Toivoisin kuitenkin enemmän kasvisruokia ja vielä parempi, jos löytyisi lapsille maistuvia kasvisruokia. Hauska idea olisi esim. kasvisruokaviikkohaaste! 😊
TykkääTykkää