14.03. Hapankaalin jämät muhennokseksi, bratwurstin kera

Kyyylläpä on melkoisen karmean näköistä kuvaa, mutta pistetään ny silti esille 😀 Ehkä toi hellan ääreinen astetta parempi on, mutta lautaskuva voisi hyvinkin päästä palkintopallille Pirkanmaan kehnoimman ruokakuvan sarjassa!

Edellinen postaus Ruben -sänkkäristä spekuloi että mihinkähän ne loput hapankaalit oikein saisi laitettua. Ja tokihan se bratwurst on perusvarma valinta hapankaalin kylkeen vai onko se yleisesti ottaen toisinpäin. Joka tapauksessa, bratwurstiahan se piti ostoslistalle pistää jotta saa hävikin muutettua herkuksi. Tämä meinasi ollakin haasteellisin osuus, sillä toisessa lähikaupassa ei ollut laisinkaan bratwurstia tai muutakaan mausteisempaa makkara-/nakkituotetta myynnissä ja toisessakin kaupassa (niin, K-ryhmällä on valikoima kyllä kaikissa kauppojen kokoluokissa monipuolisempi kuin S-ryhmällä, niin tässäkin tapauksessa) jäljellä oli enää yksi paketti. Näinpä otin kaveriksi sitten viereiset Krakovanmakkarat.

Nyt kuitenkin asiaan, eli hapankaaliin. Ennen makkaraostoksia etsiskelin, että millähän tapaa sen happaman kaalin saisi parhaalla tavalla valmistetuksi. Löytyi sitten useampikin ohje muhennoksesta, jossa hapankaalia haudutellaan kerma- tai smetanapohjaisessa seoksessa joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Tämäntyylinen iski sitten omaan kokkauspirtaan ja jotain tällaista halusin tehdä. Kaikkein eniten löydetyistä resepteistä inspiroi kuitenkin nämä Kokit ja Potit -blogin ohje sekä Meillä kotona -sivuston resepti. Jonkinlaisen yhdistelmän näistä sitten tein. Hienoinen ongelma tosin on, että nyt kun teosta on viikko jo vierähtänyt, niin enhän minä nyt enää muista tarkalleen kuinka tuon valmistin! 😀 Mutta sanoisinpa niin, että ensin pilkoin puolikkaan paketillisen pekonia pieneksi, paistelin pikaisesti. Sitten sipulia puolikkaina renkaina ja kuullotus jatkui. Sitten varmastikin meni sekaan ensin valutettu hapankaali ja perään smetanapurkillinen, jonkin verran hunajaa, kokojyvädijonia, ihan pikkuisen suolaa ja lisäksi mustapippuria. Ja tätä sitten hauduttelin parisenkymmentä minuuttia, kunnes koostumus alkoi olla sopivaa eikä vielä mennyt liian kuivaksi. Toki lämpökin kannattaa olla suhteellisen matalaa – tähän ei oikein mitään rapsakkaa paistopintaa niin haluaisi. Lopputulos? Todella hyvä! Tässä(kin, kuten Rubeneissakin) oli oikein sopiva sekoitus erityyppisiä makuja. Ainakin kotioloissa tämä oli paras hapankaalilisuke ikinä – no okei, kovin montaa kertaa ei ole tullut kyllä tehdyksikään mitään, mutta suoraan purkista sitä en kyllä taida enää ikinä laitaakaan. Bratwurstit ja krakovat paistelin toki erikseen ja Apukokki auttoi tekemällä currykastikkeen meidän luottoreseptillä, josta juttua vaikkapa täällä: 15.09. Currywurstia – tällä kertaa tuli ehkä astetta tulisempaa mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin! Tätäkin hapankaalipaistosta pitäisi kyllä koittaa joskus tehdä toisenkin kerran.

24.10. Chorizopasta @Myllärit ja halpa kopio kotona

Lokakuussa oli taas perinteiset Cityn Syö Tampere! -viikot kuten aiemmin mainitsinkin. Samaan syssyyn osui myös syyslomaviikko, ja pääsimme Apukokin kanssa vähän päivällistämään / illastamaan kahdestaankin ja tokihan tarjouksia kannattaa aina käyttää. Tosin myös gastropubpäivä osui samalle viikolle ja se veikin yhden illan huomion (kuva Tuulensuun annoksista Instan puolella) ja näille Cityn viikoille ehdittiin sitten vain yhteen paikkaan, joka tällä kertaa valikoitui Ravintola Mylläreihin. Miksikö? No parista syystä: arvelimme löytävämme Myllärien luota parkkipaikan, teema-annokset vaikuttivat mielenkiintoisilta ja viime visiitistä tuolla on vierähtänyt melkoisen pitkä aika ja muistelimmekin kuinka meikäläinen nimenomaan Mylläreissä söi ensimmäistä kertaa valkohomejuustoa jälkkärinä ja tuo annos oli aivan super!

Parkkipaikka löytyi, ja pienoisen odottelun jälkeen pöytäkin. Salin pöydistä noin kolmannes oli täynnä, mutta tämäkin näytti aiheuttavan ihan riittävästi puuhaa kahdelle henkilökunnan jäsenelle. No miljöö ja palvelu olivat kyllä miellyttäviä ja tuli kyllä heti fiilis että ollaankin taas vähän paremman ravintelin puolella. Silti tarjoilijakin heti mainosti teemaviikkoja eikä yrittänyt myydä kalliimpia annoksia, hienosti toimittu. Kuvasta näkyykin valikoima, joista Apukokki valkkasi chorizopastan ja itse lähdin punajuuririsoton matkaan. Annokset saapuivat aika nopeasti eli keittiön puolella taisi olla alkuillan ruuhkapiikki jo ohitse. Itselleni tuli pieni pettymys, sillä annos vaikutti aika pieneltä. Toisaalta, kun oltiin ehkä astetta paremmassa ravintolassa niin toisaalta ymmärsin annoskoon kärsivän kun hinta oli vedetty alas. Risotto oli maukasta, ja suutuntuma oli hyvä. Risotoissa tuntuu yleensä olevan vaihtelua nesteen määrässä, mutta tässä ei juuri ylimääräistä ollut. Punajuuri oli silputtu pieneksi ja pesto toi todella hyvän ja tärkeänkin lisän makuun. Vähän olisin enemmänkin voinut syödä. Apukokin pasta oli hieman isompi mutta ei mikään mega-annos sekään. Chorizo toi kivan jälkitulisuuden ja muutoin kastike ja muut osiot muodostivat hyvän kokonaisuuden. Apukokki tykkäsi ja tilasi jotain vastaavanlaista valmistettavaksi kotonakin… Kiva oli käydä Mylläreissä pitkästä aikaa ja ruoka oli laadukasta. Ehkä muualla olisi saanut kympillä vähän enemmän, mutta ehkäpä vähän bulkimpaa joten hyvä valinta tämä oli!

 

…ja koska Apukokki oli kotiin tilannut jotain vastaavaa, niin yritin sitten jotain sellaista väsäillä. Bongasin kaupassa tarjousmakkaroina vähän mausteisempia kavereita, eli HK Maakarien Güntheriä sekä Snellmanin Salsiccia & Merguez -makkaroita. Olisin ottanut myös kesäkurpitsan kasvikseksi mutta ei ollut(!) joten jouduin tyytymään paprikaan ja sipuleihin. Lisäksi mukaan kaavailin pakasteyrttejä ja pastaksi ajattelin vihdoin käyttää kesällä ostamani Martellin spagetin. Lisäksi ruokakermaa. Nyt kun kirjoitin postauksen niin huomasin ja muistin nuo Myllärien kirsikkatomaatit! Voi simpuran simpura, nehän jäi sitten kokonaan matkasta vaikka olisi käynyt aika kivasti mukaan. Toisaalta, tässä alkoi olla aineksia jo ihan riittävästi ja niitä tuli käytettyä myös ehkä hieman liikaakin verrattuna Myllärien simppelimpään ja siten tyylikkääseenkin annokseen.

Noh, matkaan silti! Ensin sipulit pieniksi ja kuullottumaan, pienellä lämmöllä. Pian perään myös paprika pieneksi pilkottuna. Kun nämä olivat yhteensä olleet pannulla kymmenisen minuuttia, lisäsin myös makkarat sekä yrttejä ja tässä vaiheessa lisäsin vähän tehoja hetkeksi aikaa. Rinnalla aloin myös keittää pastaa ja makkarapannulle puolestaan lisäsin ruokakerman ja jätin hautumaan vähän pienemmällä lämmöllä. Spagetin kypsyessä ruokakerma keittyi kasaan aika sopivan verran ja kastikkeesta tuli vähän paksumpaa. Sitten vaan annokset lautasille ja ääntä kohden. Niin ja tietysti parmesanit pinnalle ennen sitä. No eipä muksuille taas niin kovin innolla ääntä kohden lähtenyt, vaikka sitä ääntä aina välillä riittääkin. Spagu toki meni hienosti mutta kastikkeen kanssa oli vähän nirsoilua havaittavissa. Onneksi sentään sain vanhemman painostettua maistamaan edes noita Nürnbergiläisiä ja mieshän huomasi että ne maistuvatkin hyviltä eikä kerma ole päässyt makua pilaamaan 😀 Muut makkarat toki jätti sitten syömättä, ja pienempi taisi maistaa vain yhden palan Güntheriä eikä tykännyt siitäkään No, minä ja Apukokki kyllä tykättiin! Makkarat olivat tarpeeksi mausteisia tuomaan makua ja kerma ja kasvikset olivat ihan sopivasti tasapainossa. Eipä tuo paprika nyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla sopinut mukaan ja jos tuohon Myllärien annokseen vertaa niin olihan tämä kastike paljon paksumpaa ja sisälsi paljon enemmän tavaraa muutenkin. Eli ei nyt oikein ajatuksena kopiosta tai vastaavasta annoksesta onnistunut, mutta aivan hyvänä pasta-annoksena kuitenkin. Maha tuli täyteen ja tähteeksikin jäi huomiselle lämmitettäväksi. Eli kaikki on oikeastaan aika hyvin.

 

16.09. Kaali-makkarapannu

Makumittari: ****

Muksumittari: ****

Pari päivää sitten kotipäivää sairaan muksun kanssa viettäessä osui pitkästä aikaa silmään kolmosen perinteinen ”mitä tänään syötäisiin” -ohjelma. Siinä tehty kaali-makkarapannu vaikutti aika mielenkiintoiselta, ja likkakin katsoi innostuneena tekemistä ja kysellessäni pitäisikö tuota tehdä, oli vastaus positiivinen. No tänään sitten olikin sopivan syksyinen keli, johon tämäntyyppinen ruoka tuntui sopivan hyvin joten ei muuta kuin wokkipannu tulille!

Nuo mitä tänään syötäisiin -reseptit löytyy ohjelman sivuilta videoina, mutta jostain syystä ainakaan tämä jakso ei tahtonut toimia?! Reseptit löytyvät klippien lisäksi myös K-ruoka -sivustolta ihan perinteisinä kirjattuina versioina, ja tämä ohje löytyy siis täältä: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/kaali-makkarapannu. Otin varuiksi kokonaisuudessa talten tuonne pohjalle – pienillä lisäkommenteilla varustettuna. Resepti on siitä kiva, että se etenee mukavasti raaka-aineesta toiseen: ensin voi silputa sipulit ja pistää ne pannulle. Sillä aikaa kun sipulit pehmenevät, on sopivasti aikaa pilkkoa nakit / makkarat. Puolestaan ne pannulle heitettyä on sopivasti taas aikaa suikaloida kaali. Sitten onkin jäljellä enää maustaminen ja homma on paketissa. Simppelit raaka-aineet ja simppeli valmistus, toimii!

Pohjille silppusin kolme pienehköä sipulia sekä neljä valkosipulin kynttä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vain yhtä tiettyä makkaraa. Itse käytin yhdistelmää bratwurstista, frankurtterista ja kananakista. Lopputuloksessa tämä kombinaatio toimi aivan hyvin, joskin yllättävän vähän eroja huomasi eri paloja syödessään. Kaalia käytin noin kilon verran, joka sekin tuntui alkuun pannulle nakattua vähän liian paljolta, mutta kaalin hautuessa ja pienentyessä tuo taisi olla aika lailla sopiva määrä. Mausteiksi laitoin ohjeen mukaisten savupaprikan ja suolan lisäksi valkopippuria mustan sijaan, ja lisäksi curry tuntui jotenkin erittäin hyvin soveltuvalta lisämausteelta. Vihreistä arvoista mukaan pääsi kuivattu basilika sekä lopuksi vähän korianteria – näitä oli siis ohjeeseen nähden aivan liian vähän. Ohjeessa oli lisäksi mukana smetana-sriracha -kastiketta annoksen päälle, mutta tämän skippasin. Olisi varmaan ollut aika hyvä. Omalle lautaselle nakkasin annoksen päälle pikkaisen majoneesia sekä valmista mango-currykastiketta. Nämäkin toimivat aika hyvin.

Valmistus oli tosiaan sujuvaa ja kokonaisuudessaan ei tainnut puolta tuntia kauempaa mennä sipulin kuorimisesta annoksen lautasellaoloon. Tästäkin isoin osa sitten kaalin hauduttelua ja maustamista. Maku oli mielestäni oikein hyvä. Mausteet olivat riittäviä maustamaan ruoan ja toisaalta makkaroissakin oli jonkin verran mausteisuutta. Kaalin maltoin suikaloida riittävän ohuiksi ja haudutteluaika osui hyvin passelisti sopivan suutuntuman aikaansaamiseksi. Likkakin, vastoin omia odotuksiani, uskalsi hyvin maistella koko sekasörsseliä ja väitti kovasti tykkäävänsä. Sanoipa vielä että näyttääkin paremmalta kuin silloin telkkarissa. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin ja voisin kyllä tätäkin tehdä joskus toisellakin kerralla. En oikeastaan tiedä tekisinkö silloin juurikaan mitään toisin – paitsi ehkä tehdä tuon kastikkeenkin. Niin ja ensi kerralla muistan toivottavasti jättäväni tämän ruoan kanssa Oktoberfest -kalian, kun nyt menin sellaisen jo juomaan edellispäivänä. Oli muuten aikasta hyvä Prykmestarin Oktoberfestbier. On jäänytkin olutmaisteluarviot aika vähiin blogissa viime aikoina… Noh, ehkä taas joskus.

Ainekset

6-8 annosta

• 2 pkt (à 230 g) HK Maakarit Nürnbergin Günther -makkaraa (miksei joku muukin käy, ja sekoituskin monista. Samoin nakitkin. 600-700g voisi olla määrällisesti parempi)
• 1 1/2 kg kerä- eli valkokaalia (reilu kilokin voinee riittää, ehkäpä noin 2-2.5*makkaran määrä voisi olla sopiva)
• 3 (400 g) sipulia
• 6 valkosipulinkynttä
• 3 rkl öljyä
• 1 1/2 tl savupaprikajauhetta
• 1 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl mustapippuria (valkopippuri sopi mielestäni hyvin!)
• (omaan makuun curry sopi myös hyvin lisämausteeksi)
• 1 ruukku tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
• 1 ruukku tuoretta oreganoa hienonnettuna

Lisäksi

• 2 prk (á 120 g) Pirkka smetanaa
• 2 tl sriracha chilikastiketta

 

Valmistus

30 – 60 min

• Kannattaa tehdä osiot 1-4 limittäin, niin että ensin valmistelee sipulit ja pistää ne pannulle. Seuraavaksi makkarat / nakit samoin ja niiden jälkeen kaalin kimppuun. Kaiken ei tarvitse olla valmisteltuna jo ennen sipulien kuullotusta

1. Viipaloi makkarat. Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipulit.
2. Kuumenna öljy suuressa paistokasarissa tai wokkipannussa. (kannattaa olla iso pannu, sillä kaalit ottavat valtavasti tilaa aluksi)
3. Lisää sipulit ja kääntele hetken. Lisää makkarat ja paista, kunnes ne saavat hieman väriä.
4. Lisää pannuun kaalit ja kuivamausteet. Jatka paistamista 10-15 minuuttia, kunnes kaalit ovat sopivan pehmeitä ja saaneet hieman väriä.
5. Lisää lopuksi lehtipersilja ja oregano ja kääntele.
6. Sekoita srirachakastike smetanan joukkoon ja tarjoa kaali-makkarapannun kanssa.